Hieman säätöjä Meridaan

Ensimmäiset 100 km ovat takana ja pyörään alkaa hiljalleen tottua. Parin viikon ajelun jälkeen alkaa muodostua jonkinlainen kuva siitä, miltä pyörä oikeasti “kätösiin” tuntuu. Olen ajanut nämä pari viikkoa niillä asetuksilla, jotka ostohetkellä pyörään laitettiin.

Eilen ajelin pyöräliikkeen pihaan, jotta kokeiltaisiin Meridaan muutamaa uutta säätöä. Ensinnä siirrettiin satulaa yhden pykälän verran taaksepäin ja pienen testilenkin jälkeen nostettiin satulan keulaa yhden pykälän verran ylöspäin. Satula alkaa jo tuntua peppua vasten ihan mukavalta ja satulan uusi asento antaa tukevan tuntuman asentoon.

Eniten harmia minulla on aina ollut ohjaustangoista ja nytkään en ole aivan tyytyväinen pyörän tangon malliin. Tällä kertaa tankoa kierrettiin piirun verran eteenpäin oman akselinsa ympäri ja ajotuntuma parani jo tällä korjauksella hieman; ranteet ovan nyt suorempana ja ohjaustanko on jopa hieman korkeamman tuntuinen.

Nämä pienet muutokset vaikuttivat jo merkittävästi ajoasentoon ja iloisin mielin pyöräilin mutkan kautta kotiin. Kaupunkipuiston rantaa pitkin innostuin välillä runttaamaan oikein vauhdilla eteenpäin ja arimmat ihmiset jo hyppelivät polun reunoille tai huudahtivat säikähdyksestä minun pyyhältäessä vauhdilla selän takaa. Voihan se olla peräti pelottava näky, kun keltainen tankki – naama ja silmät tulipunaisena (heinäallergia) lähestyy nopeasti. Parempi väistää suosiolla, ettei jää toiseksi ;D

Pyöritys ja etenkin polkimen veto ylöspäin tuntui säätöjen jälkeen hyvin luontevalta ja mielestäni myös tehokkaammalta. Tämän voi todeta näin seuraavana päivä, kun lihakset ovat mukavasti rasittuneet tehokkaasta harjoituksesta – pakaralihas ja lonkan/reiden koukistavat lihakset. Yritin myös ylämäissä putkelta polkiessani keskittyä polkimen ylösvetoon.

Voisi kai sanoa, että minä ajan myös vatsalihaksilla. Toki ylävartalo työskentee huomaamatta koko ajan, mutta etenkin loivasti nousevilla pätkillä tuntee kuinka panssari kiristyy vartalon ympärillä. Syvät vatsalihakset ja selkälihakset avustavat hyvin tehokkaasti pyörittämistä, jotta vauhti ei hiljenisi liikaa. Muun vartalon työskennellessä käsivarret ovat hyvin rentoina ja koukussa vain kevyesti ohjaamassa pyörää. Minä jopa tykkään tällaisesta prässäämisestä.

Lenkille tuli mittaa kaikkiaan 33,2 km ja tehollinen ajoaika 1h 42 min. Koko lenkin keskinopeus 19,6 km/h, mutta vauhdikkaimmat pyöritysspurtit olivat keskinopeudeltaan 23-26 km tunnissa. Tämä pyörä innostaa vauhtileikittelyihin jopa tämän täti-ihmisen.
Nyt on tarkoitus ajella näillä säädöillä taas muutama viikko ennen kuin pyörä viedään sitten ensimmäiseen huoltoon.