Koiralle myös liikuntaa

 

Viikonloppu potkutellen

Lauantaina päätin laittaa Cross Maxin käyttökuntoon ja tehdä pienen testilenkin. Pientä päänvaivaa tuotti se, mitä pistetään päälle - ulkona ilma on pakkasen puolella. Alle ensin urheilukerrasto, toinen kerros trikoot ja Spectran lämmin pyöräilytakki. Päälikerros tuulihousut ja Drymax-takki. Päähän vielä buff-huivi, jalkaan vielä mustat kävelylenkkarit ja käsiin ohuet hansikkaat.

Sitten vain jalkapumpun kanssa pyöräsuojaan. Mukaan ottamani avain ei vain mennyt vaijerin lukkoon. Ei muuta kuin takaisin yläkertaan ja mukaan kaikki aivaimet, mitä laatikosta löytyi. Lisäksi tempaisin mukaan vielä kikkarin etukorin, johon kuuluu sangallinen laukku. Ei sopinut yksikään avain vieläkään lukkoon. Ei auttanut muu kuin pumputa renkaat niillä sijoillaan ja palata toisen kerran yläkertaan. Nyt tempaisin koko laatikon sijoiltaan ja rupesin järjestelmällisesti nostelemaan tavaroita syrjään. Yhdet avaimet vielä löytyivät – nämä ne pitää olla.

Tässä vaiheessa olin aivan kuumissani ja yltäpäältä hiessä rampatessani täysissä varusteissa rappuja edestakaisin. Onneksi avain jo sopi ja pääsin vihdoin ulkoilmaan. Päätin kiertää mutkan kautta läheiselle ostoskeskukselle. Onpa kivaa potkutella taas pienen tauon jälkeen. Potkut sujuvat mukavasti kuin ei taukoa olisi ollutkaan ja matka sujuu mukavasti. Metsäpolulla liukkaat lehdet välillä liukuvat jalan alta, mutta muuten tiet ovat kuivat ja erinomaisessa kunnossa.

Lauantaina matkaa kertyy 6,5 km ja 28 minuuttia.

Sunnuntaina lähdin jo hieman aikaisemmin liikkeelle, kun aurinko näytti paistavan houkuttelevasti. Tällä kertaa vaihdoin päälitakin hengittävämpään ulkoilutakkiin ja jalkineina päätin kokeilla Kuoman ohutpohjaisia kävelykenkiä. Etukorin vaihdoin reppuun ja nappasin vielä kamerankin mukaan. Tarkoitus oli lähteä potkuttelemaan rauhallisesti minne nokka näyttää.

Lähdin kiertämään kaupunginpuiston rantareittiä vastapäivään. Kuoman jalkineet toimivat erinomaisesti. Kengän pohja on riittävän jäykkä ja taipuu vasta päkiän kohdalta. Pohja on ohut ja pitävä ja jalkaterä pystyy liikkumaan täysin vapaasti. Jalkine on niin kevyt aivan kuin kenkää ei jalassa olisikaan.

Innostuin tutkimaan Varikonniemen sokkeloisia polkuja hieman tarkemmin ja näpsimään valokuvia ympäristöstä. Polkujen pehmeät pinnat ovat märkien lehtien peitossa, mutta jatkan retkeäni oikein hyvillä mielin. Matkani etenemistä ei tällä kertaa rajoita mikään muu kuin oma kunto. Pieniä juomataukoja on pidettävä välillä hengityksen tasaamiseksi. Tämä ei haittaa. Ehtiihän siinä ihailla talvilevolle asettuvaa maisemaa. Lämmin aurinkoinen päivä on houkutellut runsaasti myös muita kulkijoita reitille, mutta pyöräilijöitä näkyi retken aikana vain yksi innokas polkija.

Aikaa myöten päädyin Aulangon kylpylään, jossa pidin pitkän tauon nauttien kahvia ja patonkia. Radanvarren reitin pinta oli vielä auringossa lämmennyt sen verran, että olin vyötäröä myöten kurassa. Yllättävän hyvin jaksoin potkutella melko tahmeilla alustoilla, Cross Maxin paksuilla maastorenkailla. Kylpylän perustamisen jälkeen on onneksi yksi paikka Aulangolla, jonne kurainen, hikinen ja punoittava kuntoilija tietää pääsevänsä virkistäytymään vuoden ympäri.

Lepotauon jälkeen jatkoin matkaa vielä Aulangonniemen polkuja pitkin eteenpäin. Yllättävää kuinka maisema voi muuttua eri kohdissa maastoa. Toisaalla näyttää vielä vihreältä ja aurinko paistaa, mutta varjoisissa lahdenpoukamissa aistii jo talven lähestymisen.

Hevosten tallomat polut tuovat aivan uuden elementin potkutteluun. Kavion jäljiltä jäätyneet polkujen pohjat ovat muhkuraisia ja epätasaisia. Cross Maxin joustava haarukka on nyt enemmän kuin tarpeen. Potkut sujuvat hyvin, mutta jatkuva tärinä tuntuu tukijalassa ja käsissä. Yllättävän hyvin tasapaino on pysynyt koko retken ajan jalkojen päällä eikä painu käsille niin kuin joskus aiemmin totutellessani Cross Maxiin. Potkutekniikka pysyy myös kasassa epätasaisesta alustasta huolimatta. Hyvä potkujalan saatto taakse ja tukijalalle kunnon askelkyykky, jolloin sääri pysyy pystysuorassa asennossa.

Kaupunginpuiston hiekkateiltä pääsen vihdoin asfaltille ja kierrän kaupungin halki vielä mukavan lenkin myötätuuli selkäni takana. Olen tässä vaiheessa mieluisasti yllättynyt, kuinka hyvin retki on sujunut. Pohjakunto ja lihasten kestävyys on paljon parempi kuin olisi odottanut. Pohjakunto on noussut muutamien kuukausien aikana ihan mukavasti. Sunnuntain retkelle tuli mittaa 20,6 km ja aikaa kului kaikkiaan 3 tuntia.

Kohti kaamosta

Marraskuu alkaa sunnuntaina ja pimeys lisääntyy vääjäämättä. Lumi toisi hiukan valoisuutta, mutta sitä en oikeastaan kaipaisi vielä vähään aikaan. Liikunnat näyttävät ihan huomaamatta painottuvan sisätiloihin ja tämä pitäisi saada estettyä. Aionkin viikonloppuisin ulkoilla päivän valolla sauvakävellen tai potkutellen.

Lokakuu sujui ilman potkuja. Tämä oli tavallaan ihan tietoinen päätös, koska en halunnut rasittaa kehoa ja etenkään kantapäitäni liiaksi. Kävelyn totutteluun kului monta viikkoa ja uutena lajina soutukin rasittaa kehon lihaksia ihan uudella tavalla. Toivon sisäsoudun myös kehittävän tiettyjä potkun ominaisuuksia, enkä halunnut tässä alkuvaiheessa vielä sekoittaa näitä lajeja keskenään.

Marraskuusta olisi tarkoitus aloittaa vihdoin uusi potkuttelun harjoituskausi – rauhallisesti ja vähitellen. Koetan tehdä ainakin yhden lyhyen lenkin viikossa. Nyt täytyy kunnostaa Cross Max potkuttelukuntoon ja vaihtaa vihdoin Classiciin uusi lokasuoja, joka on rompsottanut olohuoneen nurkassa jo monta viikkoa.

Tässäpä tyylikkään viileä bluesvetäisy, joka sopii tähän kylmään perjantaipäivään:

Ehtoopotkuja

Viikonloppu meni lähinnä täydellisen laiskottelun merkeissä, joten tänään oli jälleen mukavasti energiaa ylimääräiseen lenkkiin. Töistä ensin Tiiriöön asioille ja sitten kiireesti kotiin askareiden pariin. Tämän jälkeen oli vielä intoa lähteä potkuttelemaan.
 
Potkulaudaksi valitsin tällä kertaa Sport Maxin, jonka matkamittari ei edelleenkään toimi. Renkaatkin olisi voinut pumpata ennen lähtöä. Silti renkaat rullasivat melko vaivattomasti. Päälleni puin verkkarit ja pyöräilytakin, joka tällä kertaa oli illan viileydessä ihan sopiva vaate.  Jalkaani laitoin hyväksi havaitut mustat kävelylenkkarit. Päässä tietenkin kypärä ja ranteessa sykemittari.
 
Lenkki sujui yllättävän vaivattomasti ja potkusarjat sujuivat kuin itsestään. Nykyisin tulee eniten käytettyä 6 potkua/sarja, joka ei ehdi vielä aiheuttaa väsymystä potkaisevassa tai tukevassa jalassa. Tuulikaan ei haitannut matkaa ja verkkahousujen puntit oli kiinnitetty hakaneuloilla. Ainoa häiriö oli säännölliset pohjakosketukset asfaltin tai hiekkapolun epätasaisuuksiin.  Tämä vei hiukan rentoutta potkuista, mutta pahemmilta kommelluksilta vältyttiin tällä kertaa. Toisaalta yhdellä pätkällä oli niin tuoretta asfalttia, että tossu jäi lähes kiinni pintaan.

Lenkkiin kului aikaa 1h 19min, josta sykealueella tapahtui 39min (in zone). Sykerajat olivat 160-130 ja lenkin keskisykkeeksi tuli 156. Mittarin kulutus oli 884 kcal, josta 25% rasvaa. Lihaksisto kesti tämän lenkin hyvin, mutta loppumatkasta vasen polvi kipeytyi häiriten hiukan potkuja. Lenkin pituus oli noin 16 km ja sisälsi muutamia juomataukoja ja kävelyn kotimäkiä ylös.

Iltapäivän potkuttelu kotiin

Iltapäivä oli todella lämmin ja aurinkoinen, mutta suurimman osan matkaa oli todella voimakas ja puuskainen vastatuuli. Ensimmäiset 3 kilometriä olivat ihan mukavat, mutta lopun matkaa kamppailin etuoikealta puhaltavaa tuulta vasten. Laiskan rullailun sijaa jouduin potkuttelemaan alavat suoratkin ikään kuin ylämäkeen ja sykemittari piipitti tietenkin ranteessa kiivaaseen tahtiin.

Jos missään vaiheessa tuntui siltä, että vastatuulessa ei ole tarpeeksi haastetta, niin voihan niitä hankkia hiukan lisää. Ensimmäisen kerran ikinä kävi niin, että verkkarin lahje tarttui takarenkaaseen kiinni ja lokasuoja taittui kaksin kerroin, jolloin rengas jämähti tilttiin. Hetken olo tuntui melko tukalalta, kun vapaa jalka on tarrautunut taaksepäin. Mitenkäs tästä päästään tyylikkäästi alas? Eipä siinä mitään – lahkeen sai nykäistyä kuitenkin helposti irti ja jalkautuminen sujui normaalisti.

Hetken aikaa siinä sitten oikaistiin lokasuojan vekkejä ja painettiin kiinnitysvarsia suoremmaksi. Puolen matkaa lokasuoja hankasi silti renkaaseen kiinni varmasti jarruttaen muutenkin hankalaa etenemistä.

Tällä kertaa en jaksanut tai edes viitsinyt potkutella yhteenmenoon, vaan pidin kaksi lyhyttä juomataukoa matkan varrella. Olosuhteet eivät houkuttaneet ylimääräisiin lenkkeihin, vaan tulin suorinta tietä kotiin. Matkaa kertyi potkuttelulle 9 km. Sykkeen mittaus 52 min, iz 36min ja keskisyke 154. Kulutus 576 kcal, josta 25 % rasvaa. Aikaan sisältyy 10 minuutin rauhallinen kävely kotimäkiä ylös.

Jostain syystä minulle tuli mieleen työmatkat Crossarilla. Onhan tässä sentään alla kuiva asfaltti ja ohuet, kovat renkaat ja tossukin pitää erinomaisesti. Tässähän saa hyvää tehoharjoitusta kunnolle ja tekniikkaharjoitusta hyppyvaihtoineen ilman varsinaista ylämäkeä. Hieno homma.