Kuulostellaan olotilaa

Koko päivän on ollut hiukan omituinen olotila. Enteileekö jonkin sairauden ilmestymistä? Päätä ja niskaa on särkenyt ja välillä on ollut hiukan paha olo. Parhaimmassa tapauksessa lienee vain migreenikohtaus, josta kärsin ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Tänään minun piti kuitenkin mennä suoraan töistä salille. Jätän kuitenkin treenivaatteet töihin ja menen kiltisti suoraan kotiin.

Ihan mukava olo

Aamulla heräilin aivan pirteänä ylös ja seurasin aamiaista syödessä tennistä. Eilinen työmatka tuntuu jälleen sopivana ja mukavana rasituksena koko vartalon lihaksissa; olkavarret, selkälihakset, kyljet sekä jalkojen suuret lihakset, lähentäjät ja pohkeet. Nilkat ovat yllättävän hyvässä kunnossa. Nähtävästi on tapahtunut selvää paranemista jälleen. Hienoa.

Lähdin siis tänään pyörällä töihin. Tahti sai olla rauhallinen, jotta lihakset saavat palauttavaa ja hellävaraista liikuntaa. Olikin aika hienos polkea hiljakseen usvaisen maiseman halki. Aamun kuntoutusjumpan olen jättänyt kahtena päivänä väliin, kun potkuttelu muutenkin harjoittaa pohkeita tehokkaasti.

Tässähän vallan innostuu taas kuntoilustakin uudestaan. Voisikin lähteä käymään salilla ja antaa olkapäille ja käsivarsille hiukan liikuntaa. Jalat saavat levätä tänään.

Terveystietoja

Elomessuilla kävin muuten diabetesyhdistyksen kojulla mittauttamassa verensokerin. Olin syönyt tukevan aamiaisen nelisen tuntia aikaisemmin ja napostellut messujen lomassa pari karkkia ja yhden, pienen porkkanalohkon. Oma arvoni oli 4.6 – melko hyvä sanoisin. Minulla on lievästi kohonnut riski saada II-tyypin diabetes, mutta vielä ei onneksi ole taudista merkkiä.

Kesäloman aikana kävin myös silmälääkärin vastaanotolla. Silmälasit ovat jo melko naarmuiset ja ne olisi aiheellista vaihtaa. Edellisesta käynnistä on todella kauan aikaa. Yleensä optikko on testannut näköä tai piilolinssien vuoksi tutkinut silmiä.

Silmälääkärin mielestä olen siinä iässä, että tutkimus tulisi suorittaa noin 5 vuoden välein. Olen huomannut jonkinlaista haittaa näössä ja minulla onkin jo lievää iästä johtuvaa muutosta näkökyvyssä. Varsinainen likinäköisyys pienenee joka kerta, kun uusin laseja. Kohta saatan kuitenkin tarvita lukulasit tai päätelasit.

Tutkimuksessa havaittiin, että silmänpaineeni ovat hiukan koholla. Silmänpaineet olivat muistaakseni 22-24. Lääkäri olisi jo mielellään lähettänyt minut näköhermotutkimuksiin, mutta keskustelun jälkeen päätettiin toistaiseksi seurata tilannetta. Silmänpaineet pitäisi mitata uudestaan puolen vuoden kuluttua.

• Mikä on diabetes?
• Torju glaukooma, käy säännöllisesti silmälääkärillä

Lisätään vielä sen verran, että lähestyvän flunssakauden vuosi minä olen tehostanut myös astmani hoitoa. Toivottavasti selviän tulevista influenssoista jotenkin. Minusta on aina ollut ongelmallista, että astmani on hyvin lievä. Siihen ei osaa suhtautua oikein vakavasti, kroonisena sairautena, joka vaatisi jatkuvaa lääkitystä. Sama asenne on ollut osalla minua hoitaneista lääkäreistä. Muistan oikein hyvin, kun keuhkolääkäri melkein nauroi minut ulos vastaanotolta - pef-arvoni olivat kuulema aivan liian hyvät astmaatikolle. Tuli vähän sellainen tunne, että miksi ottaa lääkkeitäkään kun mitään vakavampaa vaivaa ei kerran ole.

Itsehoitoa ja -seurantaa astma nimenomaan vaatii. Minulla on oma pef-mittari kotona ja olen silloin tällöin myös tehnyt seurantaa, jotta omista normaaliarvoista saisi hyvän kuvan. Minun täytyisi kuitenkin hiukan paremmin huolehtia myös astman hoidosta.

• Astma

Vuosi hoitoa takana

Kokonainen vuosi alkaa olla siitä, kun rasitusvamma ilmestyi ensimmäisen kerran. Alussa oireet viittasivat normaaliin akillesjänteen ja kalvojänteen tulehdukseen. Kahdeksan viikon jälkeen tulehtui kantapää kunnolla; akillesjänteen liitoskohta, limapussit ja kantapään hermo. Myöhemmin vasemman jalan oireet ovat vaihdelleet eri paikoissa. Helpompaa olisi kai sanoa, mikä paikka ei ole ollut kipeä. Vuoden aikana oireita on kaikkiaan ilmennyt vasemman jalan jalkapohjasta polvitaipeeseen asti.

Tämän päivän tilanne on yleisesti ottaen ihan hyvä, vaikka jalkaa ei voi sanoa täysin terveeksi. Erään tuttavan arvio kahden vuoden paranemisajasta saattaa olla erittäin hyvä arvaus. Akillesjänne ja kalvojänne paranivat noin 6 kuukauden aikana. Tällä hetkellä eniten oireita tuottaa kantapään ulkosyrjän hermo ja sitä ympäröivät kudokset. Itse kantaluun alueelta löytyy vielä aristavia pisteitä. Pohje ja nilkka toimivat siitä huolimatta lähes normaalisti.

Maltti on edelleen pidettävä mielessä. Ihan mukavasti pystyy jo kuntoilemaan, kunhan muistaa edetä rauhallisesti ja lepuuttaa jalkoja välillä. Kesäkuussa aion olla rohkea ja lisätä potkulenkit jo kolmeen per kuukausi. Uuden pyörän myötä innostuin viime viikolla harjoittelemaan ehkä liian tehokkaasti ja tämä viikko otetaan rauhallisemmin – ihan vuosipäivän kunniaksi.

Tämä vuosi menee siis kuntoutumisen merkeissä, eikä se välttämättä niin paha asia olekaan. Samana aikana ehdin omaksua paljon uusia, terveellisiä tapoja ja voin sitten jatkaa entistä vahvempana eteenpäin.

Todella vetämätön olo

Pahin räkiminen ja niistäminen alkaa olla takana, mutta yleinen olotila ei ole juuri kohentunut. Influenssan uusiminen, kurkun kipuilu  ja pienoinen univelka on pikemminkin saanut olotilan entistä vetämättömämmäksi. Tavanomainen kevyt kävelykin saa jo sykkeen kiihtymään ja sydän pistää laukaksi.

Luultavasti on viisaampaa ottaa rauhallisesti vielä ensi viikko. Nyt ei todellakaan kaivata enää yhtäkään jälkitautia lisää.

Aiheesta lisää: Lepo on halpa henkivakuutus