Tulikin pieni tauko blogin päivitykseen, sillä välillä minun täytyi puuhastella tiiviisti pari päivää muiden harrasteiden parissa. Melko rasittavan puuhastelun jälkeen tarvitsinkin sitten muutaman lepopäivän palautellakseni kehon taas normaaliin olotilaan.
Kaipa tässä täytyy ryhtyä pohtimaan jo syksyn ohjelmaa itselleen. Kuntosalille pitäisi taas mennä ja sitä kävelyäkin vähän yrittää. Ensimmäiset kokeilut tuntuivat vielä aika häijyiltä kantapäässä.
Nyt on alkanut syyskuu, joten ilmeisesti kesä on ohi. Eipä sitä tosin uskoisi, kun katsoo juuri nyt ikkunasta ulos – lämmintä riittää ainakin muutaman päivän. Koska kuvailin kesän aikana poikkeuksellisen paljon paremmalla kamerallani, koetan laittaa muutaman kuvan myös teidän nähtäväksenne. Tänä vuonna osallistuin Linnajazzin tapahtumiin innokkaasti. Muutama vuosi on jäänyt väliin jostain syystä.
Toki minä jazzistakin pidän, mutta minun intohimoni on blues. Viime aikoina tämä himo on tietenkin saanut hallita minua mielin määrin. Olen toki koettanut muistella, milloin olisin törmännyt tähän musiikkilajiin ensimmäisen kerran. Täytyy mennä niin kauas kuin 70-luvulle, kun asuin kotona vanhempien sisarusten kanssa. Ilmeisesti veljeäni on kiittäminen tutustumisesta moneen musiikkilajiin ja muistan jopa itse harjoitelleeni bluesin soittamista uruilla.
Tuomo Prättälää toki odotin ennakkoon innokkaimmin ja nautinkin heidän keikastaan paljon. Lähinnä sydäntäni oli kuitenkin Oiling Boiling Trio ja Blues Mama Dixon. Tällä upealla laulajalla on juuri sellainen karhean tumma ääni, joka riipaiseen mukavasti mahanpohjaa, hiukan samoin kuin Koko Taylorilla. Levy matkasi tietenkin mukanani kotiin ja laulajan kyvyt pääsivät ehkä parhaiten esiin kappaleessa You can have my husband.
Mukavin yllätys minulle oli kenties Hot Club De Finland, jossa olivat mukana myös Ritary Gaguenetti ja viulisti Vitali Imereli. Musiikki pohjautui tietenkin Django Reinhardtin ja Stephane Grapellin perinteille. Tämä toi jo ihan muistoja mieleen, sillä kuuntelin tätä musiikki joskus 80-luvulla rahisevilta C-kaseteilta. Olin näitä itse äänittänyt jonkin tuttavan jazz-levyiltä.
Lue lisää:
Kevään mittaan harkitsin toki vakavissani myös vierailua Järvenpään Puistobluesissa, mutta harmissani jätin sen väliin. Lapsellisen innostuneena odotin tietenkin festarin artistien joukossa olevan edes yhden muusikon, joita sillä hetkellä kuuntelin. Luultavasti olisi nauttinut tilaisuudesta todella paljon, vaikka Govt’ Mule ei sytyttänyt minua ennakkoon yhtään. Toivottavasti tulevina vuosina festareilla esiintyi esim. Bernard Allison, Albert Cumming tai ehkä Joe Louis Walker.
Olin myös seuraamassa kirkkoveneiden kilpailua keskellä kaupunkia. Hämeenlinnan Ladulla oli joukkue sekä naisten että miesten sarjassa ja molemmat taisivat tulla hopealle. En tällä kertaa lähtenyt seuraamaan veneitä reitin varrelle, vaan odottelin maalialueella. Kilpailun päätteeksi oli todella mielenkiintoista myös seurata, kuinka nopeasti veneet saadaan takaisin trailerin perään ja pressujen alle odottamaan kotiinlähtöä.
