Potkua kuntoon

Archive for syyskuu 2007

Vihdoinkin sattui sellainen ajankohta, että saatoin lähteä potkulaudalla töihin. Heräsin riittävän aikaisin keho levänneenä ja sääkin näyttää suosiolliselta. Kun jotain on odottanut kauan, niin tietenkin jokin menee pieleen.

Seitsemän vuotta kuluin, kun ensimmäisen kerran potkulautaan tulee jokin vika – ei edes rengas ole puhjennut tätä ennen. Jotain rohinaa on lenkillä kuulunut takarenkaan suunnalta aiemmilla lenkeillä ja nyt takalokasuoja hankasi jatkuvasti takapyörää vaikeuttaen jo rullaustakin. Vastatuulesta ja ylimääräisestä kitkasta johtuen aamun potkuttelusta tulikin varsin hikinen. Onni onnettomuudessa tietenkin on se, että pyörähuolto on työpaikan lähellä. Täytyypä käydä siellä vaikka ruokatunnilla.

Mainokset

Kolmen viikon ajan olen potkutellut lenkin kerran viikossa ja lenkki on ollut silloin hiukan pitempi. Tämä näyttäisi riittävän ylläpitämään nykyistä kuntoa. Ehkä hienoista kehitystäkin tapahtuu, kun muu liikunta kehittää varsinaista peruskuntoa.

Potkuttelen yleensä kaupunkimaratonin reittiä, joka on 14 km. Sitä on helppo laajentaa pienillä sivulenkeillä erinomaisia pyöräteitä pitkin. Maratonreitti suunnitellaan usein varsin tasaiseksi ja tälläkin reitillä on vain yksi lyhyt ylämäki, mutta useita alamäkiä. Tämä on tosi mukava, asfaltoitu reitti, jonka varrella maisematkin ovat kauniita. Potkuttelun alkuvaiheessa tämä on oivallinen reitti, koska huonokuntoinenkin pystyy nauttimaan tasaisella potkuttelusta.

Vaihtelua reittiin saa, kun sitä potkuttelee päinvastaiseen suuntaan. Alavat rullausjaksot muuttuvatkin ylämäiksi ja reittiin saa uudenlaista rasittavuutta. Kuntoa pääsee jo testaamaan kunnolla, kuinka hyvin sujuvat pitkät, loivat ylämäet potkutellen.

Sunnuntain lenkki oli varsinainen kaupunkiseikkailu. ”Rohkeasti mennään sinne, missä ei ole aiemmin potkuteltu.” Kunto on siinä vaiheessa, että on kiva kokeilla niitä tavanomaisia pyöräreittejäkin ja testata kuntoaan kaikissa mäissä, mitkä vastaan tulevat. Lenkin alkupäässä selvitettiin Aulangontien pitkä ylämäki, joka sujui mainiosti. Seuraava tiukka paikka olikin Harvialantien pyörätieliittymät Turun valtatielle. Pitkä, loiva ylämäki kohti Vanajan kirkkoa sujui myös erinomaisesti. Nyt pääsi jo harjoittelemaan ylämäkipotkua hyppyvaihdolla. Helposti en anna väsymykselle periksi, vaikka maitohappo polttelee ja lihakset huutavat happea. Mäki mennään lakipisteen ohi, vaikka potku on jo varsin verkkainen. Sitten alamäki suo lepohetken, josta alkaa pitkä tasainen suora kohti kaupunkia.

Kovempia mäkiä toki tästäkin kaupungista löytyy. Asun itse varsin korkean mäen päällä. Sitten voi sanoa olevansa hyvässä kunnossa, kun pystyy potkuttelemaan kotiin mäen loivemmalta puolelta.

Tässä on päivitetty versio kuntoilusuunnitelmaan. Viikkoon tulisi mahduttaa kaksi lepopäivää, jolloin ei liikuntaa olisi lainkaa tai se olisi kevyttä ja palauttavaa sekä pari lihaskuntoharjoitusta. Rytmitys voisi olla tavallaan kolmella jaollinen; aerobinen, lihaskunto, lepo.

  • maanantaina lepo
  • tiistaina lihaskunto, koko keho
  • keskiviikkona kuntoliikunta
  • torstaina lepo/venyttely
  • perjantai kuntoliikunta
  • lauantai lihaskunto
  • sunnuntai kuntoliikuntaa, pitkäkestoinen

Kuntoliikunnan voi valita sään ja tuntemusten mukaan. Sateisina päivinä voi mennä vaikka jumppa- tai spinningtunnille. Kevyemmän harjoituksen saa tarvittaessa rauhallisella pyörä- tai kävelylenkillä. Jos lihakset tuntuvat levänneiltä ja oikein pursuaa menohaluja, voi tehdä oikein tehokkaan potkulenkin.

Lepääminen ei ole koskaan ollut minulla ongelma. Jos olo on oikein väsynyt ja lihakset rasittuneen oloiset, silloin on syytä levätä. On hyvä muistaa kehittää varsinaista peruskuntoa riittävän hidastempoisella ja pitkäkestoisella liikunnalla. Koetetaan noudattaa tätä ryhmittelyä noin 5 viikkoa.

Tarkemmin ajatelleen sunnuntai saa olla kuntoilupäivä. Talven tullen viikonlopun päivät ovat ainoita, kun voi nähdä auringon paistavan päiväsaikaan. Arkena istutaan toimistossa iltaan asti, jolloin onkin sysipimeätä.

Nyt on menossa neljäs viikko tässä kuntoiluprojektissa. Mukavasti on mennyt tähän asti. Alussa innostus on tietenkin kova ja on vaarana kuntoilla liiankin paljon. Harjoitteluun pitäisi löytää ihan viikon sisälläkin erilaista rytmitystä. Sopivasti suhteessa vuorotellaan niin kevyitä, pitkiä kuin raskaitakin harjoituksia ja väliin sijoitetaan voimaharjoittelua lepoakaan unohtamatta.

Samaa vuorottelua voi noudattaa myös pitemmällä ajanjaksolla. Muutama viikko harjoitellaan intensiivisesti ja sitten voidaan pitää kevyt, palauttava viikko. Tämä viikko on omalla kohdallani sellainen. Helpompi viikko antaa lihaksille ja jänteille aikaa palautua edellisten viikkojen rasituksesta ja silloin voi keskittyä vaikka lihashuoltoon ja hyötyliikuntaan. Liikunta voi olla hyvin matalatehoista ja rentoa perusliikuntaa.

Eilen minulla oli jo aivan selvästi vieroitusoireita, kun edellisestä potkulenkistä oli kulunut viisi päivää. Iltapäivällä tarkkasin malttamattomana vuoroin taivasta ja kelloa, milloin pääsisin lähtemään ja säilyykö sää suotuisana?

Lenkillä minua ei sitten pidätellytkään mikään. Alkumatkan koetin potkutella rauhallisesti ja kuulostella kehon tuntemuksia. Kun olisi tullut aika kääntyä tietystä risteyksestä takaisin kotiinpäin, karkasinkin aivan toiseen suuntaan. En malttanut millään lopettaa vielä. Lenkille tulikin pituutta noin 20 km, jonka potkuttelin noin 1,5 tuntiin. Sää oli hieno, eikä ajoittainen vastatuulikaan haitannut. Potkuttelu sujui mallikkaasti matkalle sattuneita mäkiä myöten. Tämä on kivaa!

Kaksi viimeisintä lenkkiä ovatkin sujuneet selvästi jo aerobisella alueella eli potkuttelu sujuu ilman liiallista hengästymistä neljän P:n alueella – pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. Aivan ällistyttävän nopeaa kehitystä. Olen nyt noin ”1 h kunnossa” eli jaksan vaivatta potkutella tunnin yhteen menoon ilman pakollisia taukoja. Hienoa!