Potkua kuntoon

Archive for kesäkuu 2008

Tänään on edelleen aika vetämätön olo ja jalat ovat väsyneet ja nilkkoja ja kantapäätä kolottaa. Luulen, että määrällisesti aletaan kuntoilun kohdalla olla jonkin kynnyksen edessä. Rapakuntoisen on helppoa kehittyä nopeasti, jolloin peruskunto kohenee ja lihakset saadaan kehossa toimettomuuden tilasta jälleen aktiivisesti käyttöön. Tämän alun jälkeen ei voi kuukausittaisia liikuntamääriä lisätä ikuisesti.

On syytä muistaa, että tässä ei olla enää kovin nuoria. Saattaa olla myös niin, ettei elimistö pysty enää kasvattamaan kuntoa kovin nopeaa tahtia. Alun edistymisen jälkeen voi olla aiheellista pysähtyä jollekin sopivalle tasolle pitemmäksi aikaa, jotta elimistö ehtii sopeutua vielä paremmin tilanteeseen. Vuosi vuodelta lisääntyvän iän lisäksi on muistettava myös se, että projekti ei ole vielä kestänyt vuottakaan. Aivan hetkessä ei totuteta kehoa toimettomuudesta päivittäiseen aktiivisuuteen.

Saattaa olla myös niin, että harjoittelu on lipsahtanut liian yksipuoliseksi ja rasittavaksi. Potkuttelu ja tämän lisäksi työmatkapyöräily rasittaa varmasti jalkoja liian yksipuolisesti, vaikka lepopäiviä on ollut ihan riittävästi. Pitäisikö lisätä kevyttä perusliikuntaa vai keskittyä johonkin uuteen lajiin, joka rasittaa elimistöä eri lailla? En tiedä, ehkäpä sitä vain on hieman kyllästynyt koko projektiin. Ehkäpä sitä vain olisi loman tarpeessa ;D

Ei tässä olla ihan vielä heittämässä kirvestä kaivoon, vaikka kaikki osa-alueet näyttävät junnaavan paikallaan. Tämä malli ei käy esimerkiksi kenellekään. Hohhoijaa.

Mainokset

Juhannusta edeltävänä torstaina sää näytti vihdoin aurinkoiset kasvonsa ja tälle päivälle innostuin tekemään kaksi erillistä potkulenkkiä. Keskipäivän tienoilla kävin kaupungilla asioilla mutkan kautta ja poikkesin kaupungilla kahvilla. Tälle lenkille tuli mittaa noin 12 km.

Iltapäivän puolella saatoin jatkaa kuntoilua ja lastasin retkimielessa Classicin laukkuihin hiukan juomaa ja evästä mukaan. Retkeni suuntautuikin sitten Pekolan lenkille. Ensimmäinen etappini oli Mierolan satama, jonka aluetta on viime vuosina kohennettu. Kahvilan ulkoterassilla oli mukava siemailla jäätelö ja lasi limpsaa kaunista maisemaa katsellessa.

Mierolansalmi

Lepotauko olikin varmasti tarpeen, sillä seuraava etappi oli retken raskain osuus. Tätä reittiä en ole vielä tänä vuonna potkutellut enkä yleensä tee sitä myötäpäivään sen mäkisyyden takia. Jostain syystä päätin testata mäkikuntoani ja koettaa potkutella reitin kaikki mäet ylös. Kolme ensimmäistä meni vielä melko helposti, mutta kaksi viimeistä ja jyrkintä mäkeä sai jo sykkeen nousemaan lähelle maksimia ja potkuttelijan haukkomaan henkeä kuin viimeistä happiatomia etsien. Mäkien harjalle kuitenkin päästiin potkien, vaikka en olisi itseni puolesta etukäteen vetoa lyönyt. (Mäet eivät ole todellisuudessa kovin korkeita, sillä kuntopyöräilijä selviytyy niistä vielä istuen satulassa.)

Tästä saavutuksesta riemastuneena menin heittäen Aulangon kohteiden ohi ja jatkoin lenkkiä Vanajan rantoja pitkin kaupunkiin asti ja sieltä edelleen kotiin. Päivän aikana potkuttelin yhteensä 35 km ja aikaa kului noin 2h 20 min.

Vasen jalkaterä ei sitten tykännyt oikein hyvää näistä mäkitreeneistä. Vahvempana jalkana rasitin sitä ilmeisesti enemmän ja kantapään alta jokin kohta kipeytyi rasituksesta jo lenkin aikana. Loppuloma kuluikin sitten levon merkeissä.

 

Lomaan sisältyi myös yksi pitempi kävelylenkki, jota olin mielessäni suunnitellut jo pitkään. Paikallislehdestä olin lukenut, että Aulangon joutsenlammelle on saatu parin vuoden tauon jälkeen uusia lintuja. Tästä innostuneena päätin tehdä kävellen retken Aulangon puistoon ja käydä tervehtimässä uutta joutsenparia.

Tervetuloa joutsenet!
Kyseessä on ilmeisesti vielä melko nuori pari, joka toivottavasti elää lammella taas monta vuotta.

Kävelin kaupunkipuiston rantoja pitkin ensin Aulangolle ja sieltä puistometsän lenkin ympäri. Kävelin melko verkkaista tahtia, sillä pysähdyin tämän tästä näpsimään valokuvia upeasta, aurinkoisesta luonnosta. Olen todella onnekas, että saan asua tämän paikan läheisyydessä. Täällä mieli lepää ja murheet unohtuu.

Paluumatkalla pysähdyin kylpylän kahvioon, jossa pidin 30 min kahvitauon. Siitä jatkoin jälleen verkalleen eteenpäin välillä valokuvaten maisemia. Lenkille tuli mittaa noin 14 km ja aikaa kului 2,5 tuntia. Kaikissa kohteissa en vielä käynyt, joten voi tehdä myöhemmin uuden retken.

Minun ei tarvinnut kauaa miettiä uuden potkulaudan ostoa, kun rengasrikon yhteydessä tajusin oman kalustoni vähyyden. Muutaman viikon ajan on talliini kuulunut Kickbike Sport Max Alloy. Max on varmasti yksi syy lisääntyneeseen vauhtiin.


 
Potkulauta on erittäin kevyt uuden alumiinirungon vuoksi. Astinlauta on minulla asennettu alimpaan asentoon. Erinomaisinta Maxissa on kuitenkin vakaa ohjaustanko, jonka muotoillut nousukahvat istuvat ainakin minuun käsiini täydellisesti. Käsien asento on nyt ylempänä kuin aiemmin, joka tuo kädet ja olkavarret paremmin mukaan työskentelyyn. Matkamittari on langaton Sigma BC 1106L DTS.

 

Muutaman päivän lepo teki oikein hyvää mielelle ja väsyneille lihaksille. Altteimpia rasitukselle ovat mielestäni polvinivelet, joita täytyy hiljakseen totuttaa kasvaviin kilometrimääriin. Lihakset näyttävät sopeutuvan paljon nopeammin tilanteeseen.

Lauantaina oli ensimmäisen lenkin vuoro. Olo oli reipas ja päätin suunnata matkani Parolan lenkille. Lenkin keskikohdalla on 2 pientä mäkeä, jotka potkuttelin ylös. Lenkin loppuosalle kotiinpäin mennessä potkuttelin jälleen 1. kotimäen ylös asti, vaikka matkan tempo painoi jaloissa melkoisesti. Mieleni teki totisesti koukata loivemmalle reitille Vanajan rantaa, mutta omaksi yllätyksekseni jatkoin sisulla matkaa eteenpäin.

Innostuin pitämään itselleni erittäin kovaa tempoa laajoin, voimakkain potkuin niiden tahtia vaihdelleen. Potkuttelin reitin kolmena 30 min jaksona, joiden välillä pidin 2 taukoa noin 5 min. Loppuosan lenkistä ponnistelin tuulta vasten liikennesääntöjä noudattaen (liikennevalot).

Parolan lenkillä on mittaa 25 km ja potkutteluun käytin aikaa 1h 27 min. Tästä keskinopeudeksi saadaan 17,3 km/h, joka on tämän kuntokuurin kovinta vauhtia tähän mennessä.

 

Tähän voisin keräillä painon muutokset silloin tällöin. Kalorilaskurin tavoite on asetettu hyvin maltilliseksi. Vuoden loppuun mennessä pitäisi saada -10 kg pois. Edelleenkään en rajaa mitään ravintoaineita pois, mutta yritän syödä epäterveellisiä ruokia harvemmin.

  • paino 03.06. on 90,5 kg
  • paino 04.06. on 90,0 kg
  • paino 09.06. on 91,0 kg
  • paino 11.06. on 89,1 kg

Nyt on notkahdettu seuraavalle 10-luvulle. Saas nähdä onko vain hetkellistä nesteen aiheuttamaa heittelyä. Tosin syömiset ovat olleet vähän alakanttiin viime aikoina.

Eilen olin potkutellen töissä. Aamusta lähtien oli lämmintä ja rohkaistuin jättämään paksut verkkarit pois. Sen sijaan laitoin päälle puolipitkät, ohuet trikoot. Ylävartalossa t-paita ja tuulitakki. Tuulitakkikin oli aivan ylimääräinen, vaikka tuulikin jonkin verran – takin niska oli aivan märkä.

Iltapäivällä vasta olikin lämmin. Päivän lämmetessä toimistolla kaivettiin jo tuulettimet esiin. Tämä on kuin huonosti lämmitetty sauna joka kesä. Töistä lähtiessä päätin potkutella hiukan lisälenkkiä, jos matkanteko alkaa maistua. Sekin ihme nähtiin, että tuli aivan tyven hetki – ilma seisahtui täysin ja potkulauta tuntui saavan siivet alleen. Tästä taianomaisesta hetkestä sai nautiskella vain muutaman minuutin.

Kiersin kotiin kaupungin kautta ja sanoisin ilman olleen jo liiankin lämmin. Juoma loppui kesken ja hiki virtasi. Pysähdyin keskustassa nauttimaan yhden jäätelöpallon varjossa istuen. Hyvää oli. Matkaa kertyi 29 km ja aikaa kului 1h 50 min.

Ehkäpä lenkit olisi syytä sijoittaa iltaan, jos tällaiset kesäkelit jatkuvat. Vielä muutama päivä töissä, sitten viikon loma.