Potkua kuntoon

Archive for elokuu 2008

Kesäkuukaudet laitan jälleen omaksi ryhmäkseen. Aktiivisuus pitäisi olla nyt suurimmillaan, jos ajatellaan asiaa lisääntyneen vapaa-ajan kannalta.

  • Kesäkuu 2007 liikuntaa merkitty 19,75 tuntia
  • Kesäkuu 2008 liikuntaa merkitty 28,5 tuntia (+ 44%)
  • Heinäkuu 2007 liikuntaa merkitty 10,5 tuntia
  • Heinäkuu 2008 liikuntaa merkitty 23,5 tuntia (+124%)
  • Elokuu 2007 liikuntaa merkitty 31 h
  • Elokuu 2008 liikuntaa merkitty 19,5 h (-37%)

Taas olen ollut aktiivisempi kuin vuosi sitten, hyvä. Loppukuun kuntoiluja hieman verotti jalkakivut. Toivottavasti ei muodostu mitään kroonista ongelmaa. Seuraavan kuun ohjelmaa on syytä pohtia tarkkaan. Heinä-elokuussa liikunta on ollut maltillista jalkavamman vuoksi – lähinnä varovaista työmatkapyöräilyä. Elokuusta tulikin ensimmäinen miinusmerkkinen kuukausi, mikä on tietenkin ymmärrettävää.

Mainokset

Blogin tilastoista näen, että ”kipeä kantapää” on pompannut ehdottomasti suosituimmaksi hakusanaksi. Siellä ruutujen ääressä on siis paljon kohtalotovereita. Jatkan siis raportointia, vaikka nämä vähän tylsiä juttuja ovatkin.

Pitkäjännitteisyyttä tässä myös tarvitaan. Aina yhden vaiheen saavuttaessani, on voinut ennustetta paranemisesta siirtää taas hiukan eteenpäin. Alussa olisi ollut liian masentavaa ajatella, että edessä on ehkä 3-4 kuukauden mittainen kuntoutusjakso. Se kuitenkin on todennäköisesti aika, joka täydelliseen toipumiseen kuluu.

Alkuviikko edelleen hiukan hankala. Kantapään sisäetureuna on nähdäkseni jo parantunut. Maanantain koulutuspäivä  toisella paikkakunnalla varmasti väsytti kantapään takaosaa jonkin verran ja viikko on kulunut nilkuttamisen merkeissä. Torstaina kävin lääkärissä, jotta saisin järeämpiä keinoja vamman lopulliseen parantumiseen.

Tällä viikolla aloitan uuden kipulääkekuurin oikein reseptilääkkeen kera. Lääkkeen lisäksi paranemista tehostetaan vielä emulsiokääreellä, joka laitetaan nilkkaan yön ajaksi. Voiteen päälle (Mobilat) laitetaan tuorekelmua ja idealiside. Luulisi näiden konstien jo tehoavan ja turvotus saadaan pois.

Loppuviikon liikunnat ovat työmatkapyöräilyä, kunhan haen pyörän huollosta. Mitään uusia tai raskaita harjoitteita ei pidä tehdä, kun lääkekuuri on päällä. Silloin ei tule tietämättään rasittaneeksi nilkkaa liikaa, kun rasitusoireita ei pysty havaitsemaan.

Viime lauantaina oli vihdoin se tilanne, että saatoin kokeilla potkuttelua pitkästä aikaa. Parin lepopäivän jälkeen jalat olivat levänneet ja varsin oireettoman tuntuiset sekä jalkaterien liikeradat varsin normaalit. Potkuttelu juuri tuona päivänä oli minulle muutenkin tärkeä, sillä toisaalla potkuteltiin maratonia tosimielessä. Vielä tästä päästään ohi ja eteenpäin.

Viimeisin hankintani KB Sport Max on joutunut hoitoviikkojen aikana varsin alentavaan asemaan – vaatetelineeksi. Vaatteiden ja muovipussien alla se on ollut varsin surullinen näky. Olisi jo korkea aika hiukan ulkoiluttaa sitä ja samalla pääsisin testaamaan myös uusien Brooksien potkuominaisuuksia. Maxin matala astinlauta olisi myös varsin suureksi hyödyksi kokeilulleni.

Päätin muuttaa potkutekniikkaani kunnes rasitusvamma on parantunut; rauhallinen potku ilman polvennostoa ja potkaisevan jalan kantapää ensin maahan. Näin kantapäähän kohdistuisi mahdollisimman pieni rasitus – toivottavasti.

Ensin kuitenkin rauhallinen lämmittely kävellen, jonka jälkeen vuoronperään potkuttelua ja kävelyä noin 5 min ajan kolme kertaa. Aina ennen potkutteluosuutta kevyet venytykset pohkeille. Viimeisen potkusarjan suoritin päkiöillä, eikä mitään kipuja tuntunut kantapäissä. Lievää rasitusta kuitenkin pohjelihaksessa. Tämän jälkeen rauhallinen kävely kotiin ja jalkojen venyttely ulkona. Potkuttelut suoritin aina tasaisella tieosuudella.

Lenkille tuli mittaa 5 km ja aikaa kului 35 min, lisäksi jäähdyttely ja venyttely 25 min. Harjoituksen keskisyke 133 ja kulutukseksi mittari ilmoitti 500 kcal. Lenkin kesto oli erittäin sopiva ja maltoin pysyä ennakkoon tekemässäni suunnitelmassa. Olen erittäin tyytyväinen kokeiluun. Kantapäät kestivät potkuttelun hyvin, eikä oireet lisääntyneet seuraavanakaan päivänä. TODELLA HIENOA. Uudet lenkkarit tuntuivat soveltuvan potkutteluun myös oikein hyvin, vaikka jalanvaihto muuten oli varsin varovaista.

Japadapaduu!!

Eipäs nuolaista liian aikaisin. Viikon 33 olin siis lomalla ja tarkoitukseni oli kokeilla, kuinka paljon jalkojen päällä tapahtuvaa liikuntaa rasitusvamma kestää. Olin oikein maltillinen kuntoiluissani ja muistin aina venytellä jälkeenpäin. Paraneminen ei juuri edistynyt tällä viikolla, vaikka varsinaista takapakkia ei kai tullut. Muutama päivänä jäähoitoa kuntoilun jälkeen ja Voltaren-geeliä iltaisin.

Akillesjänteen alimmassa kohtaa tuntui hieman kipua tunnusteltaessa ja ympäröivät kudokset olivat turvoksissa. Viikon riesa olivat kantapäässä sijaitsevat limapussit, jotka kipuilivat herkästi. Kantapään sisäetureuna ei juuri oireillut tällä viikolla.

Pohkeet ovat edelleen normaalia heikommat ja tehokkaan kävelyn jälkeen täytyy lihaksille antaa 1-2 lepopäivää. Tehokkaalla kävelyllä tarkoitan sitä, että päkiällä ponnistetaan askelta eteenpäin jo melko paljon. Tämä ponnistus tuntuu selvänä pohjelihasten väsymisenä lyhyenkin lenkin jälkeen. Tähän on poikkeuksena jyrkemmät ylämäet, jotka astun tasajalkaa ylös samalla hiukan pohjetta venyttäen. Kävelylenkit ovat olleet pääosin melko rauhallisia, kun lenkin aikana on ollut jotain kiputuntemuksia akillesjänteissä.

Kävelymaastot ovat olleet vaihtelevia nilkkojen vahvistamiseksi. Osa lenkeistä on sijoittunut aina metsäpoluille, joissa on ylä- ja alamäkiä ja muita metsänpohjan epätasaisuuksia. Muutaman juoksuaskeleenkin uskalsin ottaa jo nurmikolla.

Huomasin myös sen, että kuntoni on laskenut jonkin verran hoitoviikkojen aikana. Syke kävelyn aikana tai alkulämmittelyssä crosstrainerilla on selvästi korkeampi kuin aiemmin. Viikon lopputulos oli kuitenkin hyvä – jalat kestävät liikuntaa jo selvästi paremmin.

Voimaharjoittelua jatkan edelleen hiukan uudella konseptilla. Viikon alussa sain postissa tilaamani kirjasen Achilles tendinitis – Prevention and treatment, joka on osoittautunut jo nyt varsin hyödylliseksi.

Ostin myös uudet lenkkarit, joita olen koekäyttänyt tällä viikolla – Brooks Adrenaline, jossa jalka on hyvin tuettu. Kengät tuntuvat tosi mukavilta jalkaan ja toivottavasti edistävät jänteiden paranemista.

WK2008_400px

Tänä vuonna Potkulautailun MM-kisat järjestetään Hollannin Kampenissa.

Jalka on taas hiukan paremmassa kunnossa. Akillesjänteestä ei painelemalla löydy enää kipupisteitä, mutta viereiset kudokset ovat edelleen turvoksissa ja lievää kolotusta esiintyy silloin tällöin. Kivut näyttävät valuvan vähitellen alaspäin kantapään taakse ja alle, jossa limapussit sijaitsevat. Tämän lisäksi kantapään sisäetureuna on edelleen kipeä tunnusteltaessa ja särky on pientä kolotusta.

Nämä oireet eivät millään tavalla häiritse pyöräilyä ja loppuviikosta pystyin jo nostamaan hiukan polkemisen tehoa. Tänään (pe) tulin sitten sateen takia kävellen töihin ja jalka sieti puolen tunnin kävelyn aivan hyvin. Muuten olo kävelyn aikana oli jotenkin voimaton ja kävely tuntui työläältä.

Venyttelyä ja voimaharjoittelua olen tehnyt joka toinen päivä. Akillesjänteessä ei tunnu enää kipuja venytyksen aikana, mutta limapussit saattaa aistia niiden muljahtaessa eri paikkoihin.

Viikonloppuna ja ensi viikolla koetan sisällyttää muutamia kävelylenkkejä päiviin. Ensi viikon olen lomalla, joten työmatkapyöräilyy jää pois. Paraneminen on jo niin pitkällä, että lopetan viikottaiset raportit tähän.

Projektin aloittamisesta on kulunut pian vuosi. Lueskelin vanhoja kirjoituksia lävitse, jotta muistaisin vuoden takaisen tilanteen uudestaan. Onko saavutettu tuloksia vai onko epäonnistuttu tehtävän suorittamisessa? Tätä asiaa pohdin nyt hiukan.

Haluaisin luonnehtia kulunutta aikaa tutustumisvuodeksi. Paljon on luettu terveellisestä ruoasta ja kunnon kohentamisesta ja koetettu omaksua niistä itselle sopivia keinoja oman fyysisen kunnon kohentamiseksi. Projektin ensimmäinen 3 kuukautta meni todella hienosti ja palkitsin itseni onnistumisesta mieleisellä tavalla. Sitten tavoite alkoi vähitellen hämärtyä ja keskittyminen herpaantui. Vuoden aikana on ajoittain pysytty oikeassa suunnassa, mutta välillä harkailtu sivupoluilla. Matka on kuitenkin jatkunut eteenpäin.

Voisin tietenkin todeta, että vuodessa olisi pitänyt toteutua paljon enemmän, mutta ei ole hedelmällistä tuijottaa asioihin, joiden tulos ei vienyt lähemmäksi asetettuja tavoitteita. Toki nämä asiat pitää tunnistaa, jotta niitä ei turhan takia enää tehdä. 

Ennemmin on löydettävä ne seikat, jotka ovat vieneet tavoitteita eteenpäin ja vahvistaa tätä toimintaa tulevaisuudessa. Seuraavaa vuotta varten on asennetta hiukan jämäköitettävä ja opeteltava hahmottamaan tavoitteet uudella tavalla.

  • Asettaa selkeät tavoitteet, johon pyritään.
  • Jakaa ne pienempiin osiin, jotka on helpompi hahmottaa
  • Todeta selkeästi, missä ollaan nyt.
  • Löytää oikeat keinot, jotta nykyhetkestä löydetään toteutuneiden tavoitteiden luokse.

Aiheesta toisaalla: Henkilökohtainen elämän muutos

Mitä oikeasti haluan saavuttaa? Mitä olen valmis tekemään, jotta tavoitteisiin päästään? Löytäessäni vastaukset näihin kysymyksiin, on tavoitteiden toteutuminen paljon lähempänä.