Potkua kuntoon

Archive for syyskuu 2008

Olen ollut viime aikoina hiukan vainoharhainen kenkieni suhteen. Kantapään kipeydyttyä toisen kerran olen pitänyt jaloissani vain yksiä kenkiä. Viime kesänä ostin Brooksin mustat kävelykengät, jotka ovat osoittautuneet tässä tilanteessa erinomaisiksi jalkineiksi. Kantapää on tilava, pohja riittävän paksu ja joustava ja kantakupin takaosa on hyvin muotoiltu ja pehmustettu. Yhdessä kantakorotusten kanssa olen kuitenkin voinut liikkua jonkin verran ilman, että kenkä hankaisi liiaksi kantapään takaosaa. Pohja on ollut myös riittävän jäykkä, jolloin ne ovat sopineet hyvin myös pyöräilykengiksi.

Minun osallani kenkäostoksilla käyminen on varsin mystinen asia. Koskaan ei voi tietää, onnistuuko ostokset hyvin vai tuleeko täydellinen virheostos. Kenkiä kun ei voi koeajaa kovin pitkiä aikoja ennen ostopäätöksen tekoa. Esim. nämä ostamani Brooksit tuntuivan ensimmäisen viikon aikana todella suuremmoisilta jalkaan. Kävellessä tuntui kuin ei kenkiä olisi jalassa ollutkaan.

Tämän jälkeen kengät joutuivatkin komeron nurkkaan, kun jostain syystä jalkapohjat alkoivat kauttaaltaan särkeä lyhyen käytönkin jälkeen. Mikähän tämänkin lopulta aiheutti? Ehkäpä kenkiä tulisi sisäänajaa vähittäin ja käyttää niitä pidempi aika rinnan vanhojen kenkäparien kanssa. Tämän vuoksi kenkiä pitäisi ostaa kai useammin, jotta aina olisi uusi pari sisäänajossa.

Aamujen viiletessä uskalsin vihdoin vaihtaa jalkoihin toiset kengät – Aku maastolenkkarit, jotka on suojattu Gore-tex kalvolla. Näillä kengillä on muutama vuosi ikää ja olen pitänyt näitä syksystä kevääseen, kun ilmat ovat vähän epävakaisia. Näitä kenkiä olen käyttänyt myös talvipotkutteluihin, kun pohja pitää erinomaisesti tiellä. Kenkien sisävuorit näyttävän hiukan kuluneen, mutta eiköhän näitä vielä voi käyttää jonkin aikaa pyöräilykenkinä. Jalkaan vain lämpimät, pehmoiset sukat, niin jalat pysyvät lämpiminä.

Mainokset

Muutaman viime viikon aikana on pyöräilyt sujuneet jo melko mukavasti rajoituksista huolimatta. Ilmat ovat suosineet pyöräilijää täällä Hämeessä; työmatkat on voinut suorittaa kuivassa ja melko lämpimässä säässä.

Pyörän selässä ole nykyisin onnellisimmillaan – satulassa tunne olevani täysin kunnossa ja tasavertainen muiden tielläliikkujien kanssa. Onnellisuuttani lisää myös huomattavasti vaihtelevat visuaaliset näkymät – utuinen usva peltoaukeilla tai leiskuvan oranssi aamurusko. Aivan automaattisesti tulee myös tarkastettua peltoaukeamat lintujen varalta. Onko joku vanha ystäväni vierailulla; joutsen tai töyhtöhyyppä. Ystävät lienevät jo muuttaneet tähän mennessä muualle.

Noin 600 km myöhemmin on peffaankin muotoutunut jälleen satulan kuva. Istumiseen ei juuri kiinnitä enää huomiota. Pyöräilyn tekniikkakin sujuu taas melko hyvin; pyöritys kulkee vanhaan tahtiin ja ylävartalokin osallistuu voiman tuottamiseen. Asento nojaa reilusti eteenpäin käsien ollessa koukussa vain kevyesti ohjaustankoon tukien. Vaihteet pidän edelleen melko kevyinä, ettei polkemiseen käytetä vielä paljoa voimaa.

Lukiessani vanhoja juttuja huomasin, ettei pyöräiltäessä ole juuri käytetty sykemittaria. Ensi viikolla perehdyn tavanomaisen työmatkan energiankulutukseen, jolloin saan tarkennettua myös ravintolaskelmia. Tarkoitukseni on rajoittaa vauhti noin 15 km tunnissa usean viikon ajaksi, jotta en innoissani ala rasittamaan jalkoja liikaa.

En tiennyt, että voisin kaivata pieniäkin kävelylenkkejä näin paljon. Olen aina pitänyt kävelystä sen mutkattomuuden ja helppouden vuoksi. Vähällä vaivalla saamme koko kehomme mukavaan liikkeeseen ilman sen kummempia etukäteisjärjestelyjä – lähdemme vain ulos ovesta tavallisissa arkivaatteissa, mukavat kengät jalassa. Matkamme voimme suunnata minne nenä näyttää tai mieli tekee.

Syksy on patikoinnin aikaa. Minä olen usein aloittanut kävelykauden joskus elokuun aikana ja vähittäin lisännyt käveltävän matkan pituutta. Melko lyhyellä harjoittelulla jaksaa sitten kävellä 20-30 km yhden päivän aikana. Ilmojen viiletessä pyöräily on ihan mukavaa vaihtaa pitkiin kävelyretkiin, jolloin pääsemme ihailemaan myös syksyn väriloistoa maisemassa. Juuri näihin aikoihin järjestetään eri puolella Suomen lukuisia patikkaretkiä.

Kävely on mitä monipuolisinta terveysliikuntaa, joka ylläpitää ihan huomaamatta kehon toimintakykyä. Itse olen huomannut, että selän kunto alkaa selvästi rapistua pitkän kävelytauon aikana, jos muu liikunta ei rasita tukirankaa. Kävelyssähän keskivartalo liikkuu huomattavasti ylä- ja alavartalon kiertyessä eri suuntiin askelten tahtiin. Selkärangan ympäristön lukuisat pienet ja isot lihakset saavat näin työskennellä ja samalla tulevat huoltaneeksi myös selkärangan rakenteita, joilla ei ole omaa aineenvaihduntaa.

Nyt vasta on havaittavissa vähän suurempaa edistystä. Kantapään säryt ovat vihdoin rauhoittumassa. Toisaalta pystyn seisoskelemaan jo pitempiä aikoja, kun kantapään rakenteet kestävät painon varaamisen kantakorotuksen ja tukevan kengän kera. Toisaalta pystyn pitämään kenkiäkin jalassa pitempiä aikoja, kun kantaluun limapussien ärsytys on pienentynyt. Akillesjänteen liitoskohdassa ja kantapään sivuilla on edelleen kipuja ja pahkuroita.

Hoitona on ollut Mobilat, lepo sekä nilkan ja kantapään hieronta. Nilkan kudokset turpoavat edelleen rasituksesta, mutta säryt ovat selvästi vähentyneet. Tällä viikolla aloitin uudestaan varovaiset venyttelyt akillesjänteen liitoskohdan kuntouttamiseksi.

Pyöräilykin alkaa sujua todella hyvin. Olen pystynyt nostamaan pyöritysnopeutta ja poljinvoimaa jonkin verran ilman pohkeen tai nilkan älähdyksiä. Polkimet pidän edelleen hyvin lähellä kantapäitä. Paljon on vielä matkaa toipumiseen, joten maltti on nyt säilytettävä.

Syksyisessä ilmassa on myös tärkeää pitää nilkka lämpimänä. Toistaiseksi on riittänyt, että pidän jaloissa kaksia sukkia pyöräillessäni. Säärystimet voisivat olla kuitenkin hyvä hankinta. Nilkan viilentyminen ihan sisätiloissakin aiheuttaa minusta kolotuksia. Pidänkin nykyisin toimistossa visusti ikkunat kiinni ja jalat lämpöisinä.

Rupeaa nuo kuntoilublogit hiljenemään, joten siirsin niitä blogilista.fi suosikeiksi. Näin ei tule tavallaan turhaan käytyä blogeja kurkkimassa. Omat suosikit -listalta näkee tulleet päivitykset.

Hyvää syksyn alkua ja kirjoitellaan edelleen.

Otin jälleen Kalorilaskurin käyttöön. Tämä palvelu on todella hyvä apuväline ruokavalion suunnitteluun. Siitä on apua, vaikka ei päivittäin syömisiään kirjaisikaan tunnollisesti ylös.

Annettujen perustietojen avulla lasketaan ensin energiankulutus ja tavoite. Tämän jälkeen voi vapaasti valita, minkälaisen ruokavalion haluaa ja kone laskee tämän mukaisen jakauman proteiinien, hiilihydraattien ja rasvan suhteen. Palvelu auttaa siis monenlaisten ruokavalioiden noudattajia.

Suotta minä kaikkia laskelmia teen ihan itse, kun on tarjolla valmis ja laaja tietokanta kaikenlaisista elintarvikkeista. Tämän avulla yksittäisten aterioiden suunnittelu on helppoa ja aterioistahan muodostuu jo sitten koko menuu.

Tämä liikkeelle lähtö on kuin etanan spurtti, mutta toivottavasti hiljaa hyvä tulee. Eilinen päivä oli taas suunnittelupäivä. Pääsin reilusti eteenpäin tuossa ravintomallin suunnittelussa. Nyt on lyöty lukkoon ravintoaineiden osuus, päivittäinen energiansaanti ja aterioiden määrä. Olen päättänyt tehdä kaksi erilaista menuta, joissa on erilainen määrä energiaa, mutta ravintoaineiden suhde on sama. Seuraavaksi täytyy hahmotella eri aterioiden runkoja.

Tässä suunnitelmia tehdessä konkreettisin edistys on jälleen ollut roskaruoan siivous pois syömisistä. Muuten en ole syömisiin kiinnittänyt enempää huomiota. Todennäköisesti syön tällä hetkellä liian vähän, joten kauaa ei tätä vaihetta toki voi noudattaa. Tehdään ne muutokset parempaan suuntaan vaikka ateria kerrallaan.

Roskaruoan siivous lähtee oikeastaan liikkeelle jo kaupan hyllyjen välistä. Ennen astumista kaupan ovesta sisään täytyy tehdä henkinen ryhtiliike; vetää rinta rottingille ja vyöttää kuvainnollinen miekka kupeelle ja suojakilpi toiselle puolelle. Rohkealla, päättäväisellä mielellä vastustamme kaupan asettamia kulutusansoja ja houkuttelevia tuoksuja. Kulkiessamme kaupan käytäviä sivallamme välillä miekalla räikeimmät mainokset alas ja toisaalla nostamme kilpeä suojaksi muille aisteja vastaan käytävillä hyökkäyksille.

Normaalina työpäivänä joudun tämän hyökkäyksen kohteeksi kaksi kertaa päivässä. Ensin käyn aamulla hakemassa ehkä eväitä työpäivän ajaksi ja sitten iltapäivällä haen puuttuvia ruokatarvikkeita kotiin vietäväksi. Pyöräilevä kuluttaja ei vie kerralla suuria määriä, joten altistuminen on säännöllistä ja jatkuvaa. Joskus voisi huutaa riemusta päästessään kaupasta ulos ilman kulinaarisia tappioita. Valitettavasti en ole viime aikoina päässyt ontumisen takia liikkumaan riittävän ketterästi tässä ympäristössä ja siksipä joutunut salakavalien piiritysjoukkojen saartamaksi.

Ruokavalion siivouksen ohella on syytä järjestellä myös keittiötä, kun vähitellen pystyy seisoskelemaan jalkojen päällä pitempiä aikoja. Tehdä rästiin jääneitä askareita, laittaa tavaroita oikeille paikoilleen ja katsastaa välineistön kunto ja riittävyys. Keittiön pitää olla oikein siisti ja kutsuva. Pitäisihän sen olla tulevan toiminnan hermokeskus ja minun touhuta ylimpänä määrääjänä kapusta kourassa.