Potkua kuntoon

Archive for marraskuu 2008

Tästä tulee ensimmäinen kokonainen viikko, kun liikunta työmatkalla on ollut pelkkää kävelyä. Etukäteen suhtauduin tilanteeseen hyvin pessimistisesti. Jos olisin saanut itse valita, olisin kenties pyöräillyt pari viikkoa pitempään ennen jalkautumista.

Kävely toki sujuu melko hyvin, mutta ei sitä miksikään nautinnoksi voi vielä kuvata. Jokaisella askeleella vasemmassa nilkassa ja kantapäässä on edelleen lieviä kipuaistimuksia, vaikka ne eivät varsinaisesti estä askeleen suorittamista ja painon varaamista kantapäälle. Toisaalta jalan rasitus ei enää pahenna nilkan kuntoa ja viimeistään aamulla jalka on jälleen hyvässä kunnossa.

Mielestäni on toisaalta ihan johdonmukaista jatkaa kuntoutusta kävellen eikä sen välttämättä aluksi niin helppoa tarvitse ollakaan. Luultavasti jalka tottuu nopeasti uudenlaiseen rasitukseen ja muutaman viikon päästä kävelen jo melko vaivattomasti – parasta ainakin olisi. Kyllä sitä pyörän satulassakin välillä itkua väännettiin, kun kantapää oli todella kipeä. Siitä huolimatta poljin vaan eteenpäin, vaikka vauhti oli välillä aivan naurettavan verkkainen.

Minkälainen se kävelykunto mahtaa olla? Melko kehno sanoisin; selän lihakset ovat ainakin surkeassa kunnossa. Pyöräillessä istualtaan yläkroppa on lähes liikkumaton ja vapaa-ajan olen istunut sohvan nurkassa jalka rahin päällä. Rauhallisen kävelyn kiertoliike saa jo selän lihakset rasittumaan tilapäisesti. Jalkojen kunto on kuitenkin hyvä jatkuvasta pyöräilystä johtuen.

Kävelykunto on tällä hetkellä tasan 2 km. Tämän matkan pystyy kävelemään melko rennosti, normaalilla tyylillä. Sitten joku iskee puukolla nilkkaan tai vähintään puristaa pihdeillä lujasti. Suurin haitta on oikeastaan ollutkin kävelyn jälkeinen seisoskelu bussipysäkillä (15-20min), kun tekisi mieli jo istua alas ja ottaa kengät pois jalasta. Bussissa saa toki lepuuttaa jalkaa hetken ennen loppumatkaa kotiin.

Kohta lähdenkin taas tepastelemaan tuppukylää kohti.

Mainokset

Nyt on lunta koko Suomen alueella ihan mukavasti. Hakekaapa potkukelkat ja sukset varastoista. Eilen kävellessäni kotiin oli kiva nähdä jo kaksi lasta potkuttelemassa. Ihan kävi kateeksi.

Tämän viikon olen edelleen pyöräillyt töihin. Alkuviikon (ma-ti) kelit olivat mainiot; kuiva pakkassää ja reipas tuuli, joka tuntui olevan lähes aina vastainen. Hyvällä mielellä ja sopivasti pukeutuneena on vieläkin todella mukavaa pyöräillä.

Aamun säätä odottelin jännityksellä, kun kerran lupailivat peräti lumimyrskyä Etelä-Suomeenkin. Lumesta ei ole täällä tietoa, mutta maa on jäisen riitteen tai ohuen rännän peitossa. Lämpötila +1ºC ja reipas vastatuuli.

Mitäs sitä kauaa miettimään, matkaan vaan pyörällä niin kuin ennenkin – varovaisuutta noudattaen kuitenkin. Alkumatkaan sijoittuvat kaikki alamäet ja kahdesta ensimmäisestä selvisinkin ongelmitta. Kolmas, alikulkutunneliin kaartuva alamäki olikin kaikkein petollisin – kurvissa takarengas lähti lipeämään. Maha tuntui nousevan nopeasti ylöspäin ja pikainen ajatus kerkesi välähtää mielessä: ”Nyt tuli noutaja”.

Eipä tullut kuitenkaan vielä. Jostain syystä kaatuminen estyi ja lievän pelästymisen siivittämänä saatoin jatkaa matkaa. Suurin osa matkaa sujui aivan ongelmitta suoraa ja tasaista polkiessa. Vielä toinen lipsahdus loppumatkasta kuitenkin tapahtui kääntyessäni risteyksessä vasemmalle. Tämä lipeäminen kuitattiin pelkästään äkäisellä ärräpäällä eikä pelästymisestä ollut tietoakaan.

Eiköhän siihen renkaan vaihtoon ole aiheellista ryhtyä, ettei tule kokeiltua asfaltin kovuutta omaan kylkeen. Tiedä kuinka siinä kohtaamisessa tulisi käymään? Tunturissa on aivan sileät maantierenkaat, jotka eivät tietenkään sovi talvikeleille.

Kotimatka sujui onneksi ilman kommelluksia, vaikka sakean lumipyryn takia en juuri nähnyt eteeni ja valkoinen lumikerros peitti tien alleen peittäen jäiset kohdat alleen. Suosiolla jalkauduin etukäteen ajatellen vaarallisimmissa kohdissa, joita oli parin alikulkutunnelin mäet.

Kahtena päivänä tulin bussilla töihin ja kävelin osan kotimatkaa. Molempina päivinä kävely oli vaivalloista, vaikka koetin tepastella ihan rauhallisesti. Eipä kantapään takaosa ja nilkka tykännyt hyvää näistä kävelyistä, vaikka puhutaan todella lyhyistä matkoista. Eilen päästessäni kotiin, jalka oli kuin tulessa rasituksesta. Ilta kuluikin mukavasti taas jalkaa hoivaillessa. Hitto.

Tänäänkin kantapää ja nilkka on hiljakseen jomotellut koko päivän. Onneksi loppuviikon pystyn jälleen pyöräilemään, jolloin kantapää pysyy melko liikkumattomana polkimella ja toivottavasti ärsytys saadaan pian pois. Muuten alkaa olla vitsit vähissä. Jos kunnon talvi tulee aikaisin ja pyöräily täytyy jättää pois, voi työmatkan liikkuminen olla aika konstikasta.

Ehdin jo ajatella, että kalliit nilkkatuet ovat täysin tarpeettomia tässä vaiheessa paranemista. Täytyy tätäkin vaihtoehtoa pitää vielä avoinna, kunhan pääsen kokeilemaan tuotetta. Itsehoidon konstit alkaa olla kohta vähissä. Poistin sen laskurin, kun PotkuStartti on viisasta unohtaa tämän tilanteen valossa. Nyt ei hätäillä yhtään, eikä periksi anneta.

Tässä kuva kantapäistä tuon kaupunkireissun jälkeen. Kantapää punoittaa ja nilkka on turvoksissa molemmin puolin akillesjänteen liitoskohtaa. Mielestäni myös oikea nilkka on turvoksissa. Siinä on esiintynyt aina samoja oireita kuin vasemmassakin, mutta aina hyvin lievinä.

kantapaat

Lauantaina olin pitkästä aikaa kaupungilla pidempään. Sää oli melko lämmin ja onnistuimme välttämään reilummat sateetkin liikkeissä oleillessamme. Pari tuntia kierreltiin kauppoja, lepohetki kahvilassa ja lopuksi käytiin kaupassa ruokaostoksilla.

Nyt sain käytyä apuvälineiden erikoisliikkeessä. Ostin sieltä kahdet Natura työkengät ja punaisen Soft jumppapallon jalkapohjille. Molemmissa kengissä on nyt hiukan korkoa, jotta paino jakautuu tasaisemmin jalkapohja alueelle. Molemmat kengät ovat kantapäästä avonaiset ja kenkien istuvuus säädetään tarrakiinnityksillä.

Kyselin paljon myös jalan ja nilkan muista apuvälineistä, mutta muuta sopivaa ei sillä hetkellä ollut tarjolla. Yhden jalkatuen lupasivat hankkia liikkeeseen, jotta saan kokeilla sen käyttökelpoisuutta. Poikkesin jälleen myös Instrussa ja ostin toiset Rehband tukipohjat – tällä kertaa kantakiilat.

Eilen tosiaan kotimatkalla näpsin muutamia kuvia auringonlaskusta. Mitään huippuhyviä kuvista ei tullut, koska mukanani oli vain pieni digipokkari. Tässä on kuitenkin näkymä, josta olen saanut nauttia työmatkalla monena päivänä. Aamulla sama ilmiö toistuu tietenkin toisella suunnalla. Luulen, että niskat voivat kohta kipeytyä, kun ajan aina pää käännettynä oikealle.

sunset1