Potkua kuntoon

Archive for kesäkuu 2009

Huh hellettä. Sunnuntaina lähdin jälleen potkuttelemaan Classicilla. Siirsin lähtöä päivän mittaan useita kertoja, jotta välttäisin pahimman kuumuuden. Lähdin liikkeelle klo 17 jälkeen ja lämpöä oli silti vähän liikaa. Lämpötila pyöri noin 27 ºC tienoilla.

Päätin potkutella niin laiskasti kuin vain osaisin ja koettaa potkutella jo vähän pitempi matka kuin on ollut tapana tänä vuonna. Ihan jo sään vuoksi pidin myös välillä pitempiä lepotaukoja varjossa, koska olin aivan hiestä märkä. Puiston penkillä tunsin, kuinka pienet norot vain valuvat vartaloa alaspäin yksi toisensa jälkeen. Puolessa välissä matkaa otin kengätkin pois jalasta ja samalla tunnustelin kantapään kuntoa – ei huolta.

img506529Täytyy kai todeta, että nilkka kesti paremmin kuin oma kunto. Normaalia pitempi lenkki, kuuma ilma, hiukan löysät renkaat, ajoittainen vastatuuli tai nämä kaikki yhdessä tekivät viimeisien kilometrien potkuttelun varsin vaivalloiseksi. Aivan kuin lämpö olisi pehmittänyt koko kehon ja vienyt voimat mennessään. Järkevintä olisi kai ollut tehdä niin kuin kuvan koira ja viettää aikaa jonkin järven rannalla.

 Potkuttelin yhden kierrokset kaupunkimaratonin reittiä ja välillä pysähdyin lepäilemään suuren puun varjossa tai seurailin todella vilkasta veneliikennettä laivarannan puistossa. Matkaa kertyi 14,6 km ja varsinainen potkuttelu kesti 64 min. Tämän jälkeen vielä kävely kotimäkiä ylös 10 min.

Mainokset

Kokonainen vuosi alkaa olla siitä, kun rasitusvamma ilmestyi ensimmäisen kerran. Alussa oireet viittasivat normaaliin akillesjänteen ja kalvojänteen tulehdukseen. Kahdeksan viikon jälkeen tulehtui kantapää kunnolla; akillesjänteen liitoskohta, limapussit ja kantapään hermo. Myöhemmin vasemman jalan oireet ovat vaihdelleet eri paikoissa. Helpompaa olisi kai sanoa, mikä paikka ei ole ollut kipeä. Vuoden aikana oireita on kaikkiaan ilmennyt vasemman jalan jalkapohjasta polvitaipeeseen asti.

Tämän päivän tilanne on yleisesti ottaen ihan hyvä, vaikka jalkaa ei voi sanoa täysin terveeksi. Erään tuttavan arvio kahden vuoden paranemisajasta saattaa olla erittäin hyvä arvaus. Akillesjänne ja kalvojänne paranivat noin 6 kuukauden aikana. Tällä hetkellä eniten oireita tuottaa kantapään ulkosyrjän hermo ja sitä ympäröivät kudokset. Itse kantaluun alueelta löytyy vielä aristavia pisteitä. Pohje ja nilkka toimivat siitä huolimatta lähes normaalisti.

Maltti on edelleen pidettävä mielessä. Ihan mukavasti pystyy jo kuntoilemaan, kunhan muistaa edetä rauhallisesti ja lepuuttaa jalkoja välillä. Kesäkuussa aion olla rohkea ja lisätä potkulenkit jo kolmeen per kuukausi. Uuden pyörän myötä innostuin viime viikolla harjoittelemaan ehkä liian tehokkaasti ja tämä viikko otetaan rauhallisemmin – ihan vuosipäivän kunniaksi.

Tämä vuosi menee siis kuntoutumisen merkeissä, eikä se välttämättä niin paha asia olekaan. Samana aikana ehdin omaksua paljon uusia, terveellisiä tapoja ja voin sitten jatkaa entistä vahvempana eteenpäin.

Olen pystynyt edelleen ylläpitämään sopivaa mielialaa, joka kannustaa yrittämään tavoitteissa tosissaan eteenpäin. Tämä mielentila on mielestäni kuitenkin hieman erilainen kuin aiemmissa tapauksissa. Mielen ajoittaisista heilahteluista huolimatta on pohjalla kuitenkin vakaa luottamus ja usko siihen, että itselleni kuvittelema päämäärä toteutuu. Tunnesyöminen on saatu aisoihin.

Toukokuun alusta alkaen olen ensinnä siivonnut taas ruokavalioni liioista herkuista ja roskaruoista. Suurin edistysaskel on kuitenkin pitkän Mynthon-putken katkaiseminen onnistuneesti. Viileää minttua on mennyt varmaan rasia päivässä ja koetan olla nyt ilman, vaikka ne äärimmäisen hyviä ovatkin. Muutamia kertoja olen herkutellut, mutta niiden määrä on ollut kohtuullisia.

"Pieni polku metsän halki vie.."

"Pieni polku metsän halki vie.."

Olen päättänyt olla myös kärsivällinen ja pitkäjännitteinen. Näen edessäni pitkän polun, joka välillä häviää mutkan taakse. Omista päätöksistäni johtuu, avautuuko mutkan takaa ehkä loiva suora vai lähteekö polku nousemaan ylämäkeen. Minun täytyy olla tietoinen toimistani tässä hetkessä, jotta voisin myös tarkkailla syntyviä tuloksia. Toisaalta pitää olla valmis aina parantamaan tapojaan, mutta myös hyväksymään takapakit. Minä olen vastuussa saavuttamistani tuloksista, menisivätpä tulokset eteenpäin tai taaksepäin.

Samoja asioita on todellakin turhaa tehdä uudestaan, jos ne eivät kerran tuota tulosta. Olen myös minä oman aikani tässä jo tasapainoillut samassa tilanteessa kuin aloittaessani. Toimet eivät välttämättä ole vääriä, mutta ne eivät yksistään vielä riitä toivotun tuloksen aikaansaamiseksi. Nopeiden tulosten ja vaa’an tuijottelun sijaan keskityn pysyvien elämäntapojen opetteluun. Tämä muutos on hidas, pitkäkestoinen ja vaatii pitkäjänteisyyttä.

Tässä tilanteessa toivon kärsivällisyyden todella auttavan – tekemään pieniä muutoksia vähittäin oikeaan suuntaan. Kahden kuukauden jälkeen alkaa jo tuloksia näkyä. Vyötärö on kapenemassa ja paino putoamassa hitaasti alaspäin. Tämän pitäisi kai merkitä sitä, että poistuva kudos on ollut juuri rasvaa.

Näin on hyvä jatkaa eteenpäin seuraavat kaksi kuukautta – kohtuullista kestävyysliikuntaa, hiukan voimaharjoittelua, järkevää ruokailua ja säännöllisiä elämäntapoja.

Viikon verran olen ajellut uudella pyörällä maltillisesti. Olen tehnyt tarkoituksella varsin lyhyitä lenkkejä erilaisilla reiteillä, jotta totun vähitellen uuden pyörän ominaisuuksiin. Jokaisella lenkillä keskityn oikeanlaisen pyörityksen oppimiseen ehkä hiukan liioitellenkin välillä. Totuttelu tapahtuu lyhyissä jaksoissa, jonka jälkeen hiukan ehkä rentoutetaan jalkoja.

Lenkkejä olen ajanut sekä maantiellä että helpossa maastossa. Maastossa halusin kokeilla nimen omaan joustokeulan vaikutusta. Jokaisen lenkin alussa avataan ensin keulan lukitus ja toisesta vivusta voi säätää jouston tasoa.

Pyörän opaskirjasen mukaan olen sisäänajanut myös jarruja. Pitkässä alamäessä vuoroin jarrutan voimakkaasti ja sitten annan pyörän taas edetä ja kerätä vauhtia. Hyvä etten laskenut alleni muutamina ensimmäisinä kertoina. Pyörä pysähtyy kuin seinään. Onneksi tajusin vartalon painonjaolla varautua aina pysähdykseen. Märkänä levyjarru pitää melkoista ulinaa.

Pyörään asennettu mittari täytyy käydä vaihtamassa. En ole saanut toimimaan sitä kunnolla missään vaiheessa, joten ajetut kilometrit ovat hiukan arvailujen varassa. Langallinen mittari toiminee paremmin paksuputkisen joustokeulan kanssa.

Harjoituksen jatkuvat…

Maanantaina hain uuden pyörän liikkeestä, vaikka sää oli aika surkea.  Uusi pyörä on merkiltään Merida Crossway. Pyörä on 24-vaihteinen sporttipyörä, joka käy niin maantielle kuin kumpuilevaan maastoon. Kotimatkalla vihmoi pientä tihkusadetta ja uusi ajokki sai näin kasteensa. Pyörässä on uutta lukittava joustokeula, hydrauliset levyjarrut ja Shimano lukkopolkimet. Lisäksi pyörä on alumiinirunkoisena hiukan kevyempi vanhaan pyörään verrattuna. Matkamittarina ajokissa on langaton Sigma BC 1106L DTS.

Ajoasento uudessa pyörässä on myös sporttisempi. Muutaman lenkin jälkeen huomaa, että tähän asti satulassa on lähinnä laiskoteltu. Lukkopolkimet tuovat jalan lihakset paremmin pyörittämiseen mukaan, mutta aavistuksen matalampi ajoasento aktivoi myös ylä- ja keskivartalon lihakset aivan uudella tavalla.

Eilinen ilta menikin mukavasti näperrellessä kenkien klossien kanssa. Liikeessä katsottu paikka ei ollut aivan paras ja siirsin niitä itse hiukan taaksepäin ja kävin vielä lyhyellä testilenkillä. Aamulla säädin vielä klossin jousen kireyttä, jotta jalat irtoavat paremmin. Nyt vain vähitellen totutellaan ajelemaan uutta menopeliä ja haetaan ehkä hienosäätöä vielä satulan asentoon.

Päivitys: uusi mittari on langallinen Sigma BC 906

Voitte tietenkin arvata, että olen ollut aamusta alkaen melkoisen hyvällä tuulella. Aamun pyörämatkalle päätin ottaa myös Bluespodin mukaan vasta toisen kerran. Kappaleiden vaihtuva rytmi toikin mukavaa vaihtelua tavanomaiseen, tasaiseen matkantekoon. Kehoni yrittää aina löytää rytmin kaikesta musiikista ja liikkua sen tahtiin.

Pyörän selässä ei voi jammailla kovin ilmeikkäästi, mutta koetin löytää aina vaihteiden avulla jalkojen pyöritykselle musiikin rytmin. Välillä poljin raskaimmalla keskiövaihteella vauhtia vanhaan, uskolliseen kulkupeliin. Seuraavan kappaleen aikana matkasimme ehkä kevyemmin pyöritystä nopeuttaen. Etukeskiön vaihtajavipuhan korjattiin jokin aika sitten, joten pyörän kaikki vaihteet olivat pitkästä aikaa käytössä. Yllättävän hyvin löytyy jo voimaa myös raskaimpien välitysten pyörittämiseen ja ihan kokeilumielessä runttasin alkumatkan pari pientä ylämäkeäkin niillä ylös – musiikin tahtiin totta kai.

Eilen illalla minulla oli suunnitelmissa mennä jo kuntosalille, mutta jouduin päivän mittaan hiukkasen sivupolulle. Olisi yhtä tärkeää pysyä suunnitelmissaan, vaikka tiedossa olisi paljon mukavampaakin tekemistä.

Jossain vaiheessa päivää muistui mieleeni, etten ole vielä ehtinyt testata yhtäkään pyörää tämän vuoden malleista. Voisinkin varmaan hetkeksi poiketa työmatkalla pyöräliikkeessä katsomassa, mitä malleja on vielä jäljellä.

Ajatuksesta sitten tekoihin. Siinä unohtui niin postin vieminen kuin saliharjoittelutkin, kun hullaannuin auringossa hehkuvasta alumiinista ja runkojen tyylikkäistä maalauksista. Reilun tunnin verran kokeilin erilaisia käyttööni soveltuvia pyöriä ja ajelin niillä pieniä lenkkejä lähikaduilla. Itseasiasa kokeilin kaikkea, mitä myyjä keksi eteeni tuoda. Ihan kaikkia malleja ei ollut enää saatavilla, mutta huomasin lopulta vuorottelevani kahden hiukan erilaisen mallin välillä – lyhyt pyörähdys ja vaihto toiseen ajokkiin.

Niinhän siinä sitten kävi, että huomasin hierovani kauppaa mieleisimmästä pyörämallista. Vielä ei huuma ollut ohi, vaan pelkistetyn mallin varusteista oli vielä päätettävä; tarakka, lokasuojat, lukot, polkimet ja matkamittari. Niin ja tietenkin pulloteline ja pullo. Tämä shoppailuhan on hauskaa.

Kaikki hauska loppu aikanaan ja liike sulki ovensa. Nyt jäädään vain odottelemaan, milloin uusi virtaviivainen menopeli on valmiina. Saankohan minä viikonloppuna edes unta? Eipä tätä nyt ihan heräteostokseksi voi sanoa. Uuden pyörän ostoa olen suunnitellut parin vuoden ajan – selaillut keväisin luetteloita, käynyt messuilla ja tiiraillut kadulla jokaista kiinnostavan näköistä pyörää.