Potkua kuntoon

Archive for heinäkuu 2009

Loman aikana tuli toki ulkoilutettua myös uutta pyörää. Halusin ottaa tuntumaa jo hiukan vaativampaan maastoajoon, jossa vuoroin etupyörä tai takapyörä olisi hiukan korkeammalla toista. Pidin siis itselleni maastopyöräilyn alkeiskurssia. Varovainen aloitus on toki tarpeen enkä lähtenyt suin päin mäkeen. Kieli keskellä suuta mentiin leveää polkua, jossa muutama kivi oli ristikkäin.

Ensimmäisen kerran otin maastoon tuntumaan seuratessani Fin5 rastiviikon sprinttiä. Ajoin useamman kerran linnalta kaupunginpuistoon itselleni sopivia polkuja etsien ja sivusilmällä tarkkaillen mahdollisia suunnistajia. Välillä seurasin maalin tuntumassa tuloksia. Tarkkaavaisuus oli ihan paikallaan, sillä ajellessani ensimmäisen kerran Hämeen linnaa kohti meinasin jäädä suunnistajan alle. Näennäisesti aivan rauhallisen rantapolun ja järven välisestä kapealta kannakselta lehahtaa äkkiä suunnistaja hirmuista vauhtia eteenpäin. Samainen törmäys meinasi sattua myös eräälle satunnaiselle sauvakävelijälle, kun jyrkkää rinnettä loikkii toinen suunnistaja samaiseen rantapusikkoon.

Ensimmäisen kerran näin huippusuunnistajia luonnossa. Huippu-urheilija liikkuu tietenkin aina eri tasolla kuin kuntoilija, mutta ihmetellä ja ihailla täytyy näitä pihkaniskoja. Enpä ole nähnyt kenenkään liikkuvan noin vaikeassa maastossa sillä vauhdilla pitkin, sprintterin askelin.

huvimajapuistoEnsimmäinen kokeilu oli tietenkin aika koominen. Eteneminen oli haparoivaa, mäet ja käännökset tuntuivat liian jyrkiltä ja alamäet suorastaan kaameilta. Jarrut toki pitivät ja niihin luotti täysin. Hiki virtasi, reisiä poltteli maitohappo ja olkapäitä särki. Vauhdista ei tietenkään ollut tietoakaan ja ajoittain joutui myös taluttamaan mäkiä ylös.

Seuraavat kokeilut olivat jo paljon onnistuneempia. Mäet päästiin jo ylös asti ja oikean vaihteen valinta sujui näppärästi. Muutaman ajokerran jälkeen oppii käyttämään kehoa apuna suunnanmuutoksiin ja alamäkiin. Minun käsissäni Merida Crossway tuntuisi olevan enemmän kotonaan metsässä kuin asfaltilla – siellä sen ajaminen tuntuu vaivattomalta ja pyörän mittasuhteet tekevät ajamisesta nautinnon.

Maastoajoon tutustuminen oli varsin mukavaa puuhaa ja voin jo nyt sanoa, että nautin siitä tavattomasti. Vanhan kaupunginpuiston polut ovat vielä varsin helppoja, mutta niissä riittää minulle haastetta pitkäksi aikaa. Aion vähitellen tutustua jokaiseen ajettavaan polkuun ja mäkeen, joita vain uskallan kokeilla. 

PotkuPamin polkuja – XC for Dummies

Mainokset

Paluu arkeen on tosiasia. Taas herätään arkisin varhain ja lähdetään toivottavasti iloisin mielin pyöräilemään työpaikkaa kohti. Helteet palaavatkin sopivasti takaisin, kun lomat loppuu.

Otsikko viittaa tämän aamuiseen pyöräilyyn, jolle otin mukaan jälleen ipodin. Poikkeuksena Bluespodin sisältöön sieltä löytyy mm. Queenin Greatist hits. Hyvä lähtö päivään ja ensimmäiseen mäkeen. Tietenkin joku naisautoilija (=women driver) tulee alamäen juurelta kolmion takaa eteen  ja laulun tahtiin huudan hänelle avoimeen ikkunaan: ”No time for loosers, idiot”

Tämä ei ollut loman aikana suinkaan ainoa kerta, kun autoilija meinaa jäädä minun alleni. Tiiriön suunnalla olevassa valoristeyksessä autoilijoilla näyttää olevan yleisenä tapana ”hiipiä” punaisten valojen ohi ja suojatien yli kärkkymään risteysalueelle. Siinä ei auta kiukkuiset kellon soitot yhtään, vaan oma kulkupeli on pysäytettävä ennen törmäystä. Minun kohdalleni sattuneissa tapauksissa kolmessa tapauksessa kahdesta on ratin takana nainen.

Loman aikana on saatu taas kaksi suomalaista Euroopanmestaria ja muutama teräksisen kunnon omaava urho on lomaillut potkulautaillen. Erityisonnittelut myös Jussi Veikkaselle hienosta ajosta Tourilla.

On siis syytä onnitella myös heitä hienoista saavutuksista!

Soundtrack: Queen – We are The Champions

Congratulation – Great Job!

Loma alkoi sateisen ropinan säestämien musiikkiesitysten merkeissä. Malttamattomana odottelin ensimmäistä sopivaa tilaisuutta lähteä potkuttelemaan.

Eräs lauantai

Ensimmäiselle lenkille lähdin Classicilla. Minulla oli kiireetön, aurinkoinen päivä aikaa etsiä mukavia reittejä lähiympäristöstä ja potkutella rauhassa hiukan pitempikin matka. Aloitin potkuttelun kaupunkimaratonin reittiä pitkin ja jatkoin keskustasta kaupunkipuiston rantareittiä pitkin aina Aulangonniemen ympäri. Kahvitaukoa vietin kylpylän mainiossa kahviossa. Ensimmäisen kerran tunsin jälleen silkkaa potkuttelun riemua ilman huolta jalkojen kunnosta. Rajoittavin tekijä on tällä hetkellä oma lihaksiston kestävyys, jota voi onneksi kohentaa varsin helposti säännöllisillä lenkeillä. Matkaa kertyi noin 19 km ja aikaa kului 1h 17 min.

 aulankoveneet1

Eräs tiistai

Seuraavalle lenkille laitoin jälleen Sport Maxin kuntoon, pumpaten renkaat täyteen ilmaa ja laittaen vesipullon telineeseen. Päälleni laitoin puolipitkät trikoot ja aivan ohuen, pitkähihaisen pyöräilytakin, jotta saisin Bluespodin selkäpuolen taskuun. Päätin siis kokeilla ensimmäisen kerran potkuttelua musiikin tahtiin.

Lenkki alkoi jälleen teknisillä ongelmilla – langaton Sigma ei suostunut toimimaan ollenkaan, vaikka koetin näprätä parhaani mukaan. Tämäkin mittari menee siis vaihtoon, kunhan kerkeän hankkia uuden tilalle. Tämän jälkeen päätin ottaa myös sykemittarista äänet pois päältä ja vain nautiskella koko lenkin ajan hyvästä musiikista ja potkuttelun tunnelmista.

Kunto ei ihan riitä vauhdikkaampien kappaleiden rytmiin, mutta välillä sattui tilanne ja oikea kappale ihan kohdalleen. Esim. SRV:n tahtiin meni hienosti pitkä ja loiva pyörätien ramppi ylös asti – ensin 4 potkun sarjoja, mäen jyrkentyessä muutama 3 potkun sarja ja vielä muutama 2 potkun sarja. Huippuhieno fiilis. Musiikin rytmiin sopi hyvin melko nopea, lyhyt ja pyörivä potku, joka vain kevyesti koskettaa maan pintaa.

Mitä useammin pääsen potkuttelemaan Maxilla, sitä enemmän myös ihastun siihen. Yllättävän vähän on vielä kilometrejä sillä kertynyt. Ohjaustanko on juuri passeli minulle ja matalan maavaran myötä potkuttelu tuntuu todella vaivattomalta, vaikka katujen epätasaisuuksia täytyy muistaa tarkkailla koko ajan. Ylämäkien potkuttelukin tuntuu lähes nautinnolta. Luulen vähitellen oppivani oikeanlaisen tekniikan myös siihen. Hieno homma.

Voitte tietenkin arvata, että kevyt kulkupeli ja mieleinen musiikki innostivat minua potkuttelemaan vauhdikkaasti, laajoin potkuin ja korkealla teholla. Ensimmäisen kerran – väsymyksestä huolimatta – menin  kuitenkin kodin ohi ja tein uuden, lyhyemmän lenkin. Ajatus tuntui jopa minusta ihan hullulta, mutta siitä huolimatta en saanut käännettyä ohjaustankoa. En ole suotta siis pidättäytynyt musiikin ja potkuttelun yhdistämisestä.

Oman kunnon kohdalla tuli jälleen ensimmäisenä vastaan lihasten kestävyys. Ensinnä alkaa tuntua lievää särkyä lihaksistossa; selkä, pakarat ja reisi. Vielä jaksetaan mennä eteenpäin. Jonkin aja kuluttua alkaa väsymys tuntua myös ylävartalossa. Vähitellen huomaa jonkinlaista epätasaisuutta tai huojumista suoritustekniikassa. Ehkäpä jokin tekniikkavirhe alkaa korostua tai väsyneet lihakset vain haluavat kompensoida potkun liikettä. Silti vain jatketaan eteenpäin, mutta hiukan rauhallisemmin ja keskittyen paremmin suoraviivaisiin, taloudellisiin liikeratoihin. Harjoituksen myötä näitä väsymyksen tunteita saadaan tietenkin siirrettyä eteenpäin.

Lenkki kesti kaikkiaan 1h 48 minuuttia ja keskisyke 158. Arvioitu matkan pituus noin 23 km. Täytynee tarkastaa pyörällä lenkin todellinen pituus. Lenkin rasitus tuntui parina seuraavana päivänä sekä lihaksistossa että nilkassa. Nykykunto on nihkeästi puolimaratonin tasolla, johon olen erittäin, erittäin tyytyväinen. Tällä tasolla aion pysyä hiukan pidemmän aikaa, jotta lihakset vahvistuvat ja kestävyys paranee. Kuukaudessa voisi potkutella kolme erilaista lenkkiä, joiden teho ja matka vaihtelee.

Matkan mitta tarkastettu – 22 km

Oheisella videolla keskustellaan siitä, miten potkuttelu koetaan kehossa ja mielessä. Olisikohan tämä paras selitys tähän asti? Tiivistettynä potkuttelun syvin olemus; matalaliitoa ilman polkimia. 

Tämä bloggaaja säntää pian pitkälle kesälomalle. Luultavasti pidän myös taukoa kirjoittelusta saman ajan. Helteetkin loppuvat sopivasti ja alkaa sataa ;D Ainahan voi mennä kuntosalille.

Lomalle ei ole vielä suunniteltu mitään erikoista ohjelmaa. Katselen tietenkin Ranskan ympäriajoa, retkeilen Suomessa. Lisäksi odotan jo innokkaasti Tuomoa Hämeenlinnaan.

Soundtrack: Tuomo Prättälä – My thing

Hyvää kesää kaikille!

Ensimmäiset 100 km ovat takana ja pyörään alkaa hiljalleen tottua. Parin viikon ajelun jälkeen alkaa muodostua jonkinlainen kuva siitä, miltä pyörä oikeasti ”kätösiin” tuntuu. Olen ajanut nämä pari viikkoa niillä asetuksilla, jotka ostohetkellä pyörään laitettiin.

Eilen ajelin pyöräliikkeen pihaan, jotta kokeiltaisiin Meridaan muutamaa uutta säätöä. Ensinnä siirrettiin satulaa yhden pykälän verran taaksepäin ja pienen testilenkin jälkeen nostettiin satulan keulaa yhden pykälän verran ylöspäin. Satula alkaa jo tuntua peppua vasten ihan mukavalta ja satulan uusi asento antaa tukevan tuntuman asentoon.

Eniten harmia minulla on aina ollut ohjaustangoista ja nytkään en ole aivan tyytyväinen pyörän tangon malliin. Tällä kertaa tankoa kierrettiin piirun verran eteenpäin oman akselinsa ympäri ja ajotuntuma parani jo tällä korjauksella hieman; ranteet ovan nyt suorempana ja ohjaustanko on jopa hieman korkeamman tuntuinen.

Nämä pienet muutokset vaikuttivat jo merkittävästi ajoasentoon ja iloisin mielin pyöräilin mutkan kautta kotiin. Kaupunkipuiston rantaa pitkin innostuin välillä runttaamaan oikein vauhdilla eteenpäin ja arimmat ihmiset jo hyppelivät polun reunoille tai huudahtivat säikähdyksestä minun pyyhältäessä vauhdilla selän takaa. Voihan se olla peräti pelottava näky, kun keltainen tankki – naama ja silmät tulipunaisena (heinäallergia) lähestyy nopeasti. Parempi väistää suosiolla, ettei jää toiseksi ;D

Pyöritys ja etenkin polkimen veto ylöspäin tuntui säätöjen jälkeen hyvin luontevalta ja mielestäni myös tehokkaammalta. Tämän voi todeta näin seuraavana päivä, kun lihakset ovat mukavasti rasittuneet tehokkaasta harjoituksesta – pakaralihas ja lonkan/reiden koukistavat lihakset. Yritin myös ylämäissä putkelta polkiessani keskittyä polkimen ylösvetoon.

Voisi kai sanoa, että minä ajan myös vatsalihaksilla. Toki ylävartalo työskentee huomaamatta koko ajan, mutta etenkin loivasti nousevilla pätkillä tuntee kuinka panssari kiristyy vartalon ympärillä. Syvät vatsalihakset ja selkälihakset avustavat hyvin tehokkaasti pyörittämistä, jotta vauhti ei hiljenisi liikaa. Muun vartalon työskennellessä käsivarret ovat hyvin rentoina ja koukussa vain kevyesti ohjaamassa pyörää. Minä jopa tykkään tällaisesta prässäämisestä.

Lenkille tuli mittaa kaikkiaan 33,2 km ja tehollinen ajoaika 1h 42 min. Koko lenkin keskinopeus 19,6 km/h, mutta vauhdikkaimmat pyöritysspurtit olivat keskinopeudeltaan 23-26 km tunnissa. Tämä pyörä innostaa vauhtileikittelyihin jopa tämän täti-ihmisen.
Nyt on tarkoitus ajella näillä säädöillä taas muutama viikko ennen kuin pyörä viedään sitten ensimmäiseen huoltoon.