Potkua kuntoon

Pieni pyrähdys pakkasessa

Posted on: 18.12.2009

Torstaina 17.12.2009 klo 19.00

Hiukan yllättäen päätin lähteä testamaan talvipotkuja Crossarilla. Kaipasin jo taukoa kutomiselle ja päätin keksiä itselleni parempaa tekemistä.
 
Puin päälleni urheilukerraston, puuvillaiset trikoot ja puseron sekä kevyet toppahousut ja -takin. Jalassani yhdet sukat ja goretex maastolenkkarit. Päähäni laitoin tavallisen neulospipon ja käsiini nahkahanskat. Tämän tarkkaan suunnitellun asukokonaisuuden täydensi heijastinliivi, joka varmistaa näkyväisyyden muille tielläliikkujille. Tällä kertaa jätin kypärän kotiin.

photobank.net-poland.com

Tarkoitukseni oli tehdä melko lyhyt totuttelulenkki, jolla testaisin riittävää pukeutumista ehkä tulevien vapaapäivien retkiä varten. Samalla voisin käydä vilkaisemassa Vanajan jäätilannetta. 

Pumpattuani Crossarin renkaat täyteen ja laitettuani valon ja matkamittarin paikalleen olin valmis lähtemään ulos. Pakkasta näytti tiedotuksen mukaan olevan -19ºC ja ilta vaikutti täysin tyyneltä. Lasketellessani kotimäkeä alas neulospipo tuntui aivan liian läpäisevältä ja kylmä viima tuntui päässä ja takin kaula-aukossa. Crossarin jarrut olivat hieman kohmeiset, mutta etujarru piti hyvin alamäissä. Kaarteissa olin kyllä aika varovainen, ettei yllätyksiä sattuisi. Risteyksiin kannatta myös mennä varovaisesti, että itse havaitset kaiken liikenteen ja autoilijat ehtivät havaita sinut.

Sää vaikutti varsin mukavalta lyhyttä lenkkiä varten. Maa oli vähäluminen ja kuiva pakkasilma sekä kevyesti hiekoitetut tiet tekivät potkuttelusta varsin helpon tuntuista. Potkut pitivät hyvin, vaikka päkiä sattui osumaan pelkälle lumellekin. Pimeä ilta oli kaunis. Linnanpuiston spotit valaisivat maagisesti hämyistä ja huurteista maisemaa. Vanajan pinta näytti olevan jäässä, mutta jää näytti vielä täysin koskemattomalta. Jään pinta oli kauttaaltaan täynnä siroja  jäähileitä, jotka töröttivat kohti taivasta.

Alkumatkasta ihmettelin missä kaikki kuntoilijat ovat – pari kävelijää tuli vain vastaan. Tullessani lähemmäksi kaupunkia ihmisiä ilmaantui poluille enemmän. Matkan jatkuessa eteenpäin jouduin ensinnä luopumaan huurtuvista silmälaseista, jotta näkisin ylipäätään eteeni. Myöhemmin tuntui ripset jäätyvän kasvojen hiestä. Koetin pitää potkut rentoina ja kevyinä, jotta en hengästyisi liikaa näin ensimmäisellä kertaa. Kylmä ilma ei tee astmaatikon keuhkoille ainakaan hyvää.
 
Tämä lenkki oli miellyttävä pikku pyrähdys. Lenkille tuli kaikkiaan kestoa 45 min ja matkaa kertyi noin 7 km. Asusteet tuntuivat ihan riittäviltä, vaikka reidet tuntuivat lenkin jälkeen aika viileiltä. Päästyäni kotiin join iltapalalla kaksi kuppia kuumaa teetä hunajalla maustettuna.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: