Potkua kuntoon

Uudenvuoden potkuja

Posted on: 02.01.2010

Uudenvuodenpäivänä sain jälleen nauttia mukavasta potkulenkistä. Tällä kertaa valitsin ajokikseni Crossarin, koska halusin edelleen testata talvisia oloja eri tavoin. Yöllä oli satanut ohut kerros uutta lunta, joka hieman haittasi renkaiden rullausta. Ulkona oli pakkasta noin -15 ºC ja pienoinen pohjoistuuli leyhytteli kevyttä pakkaslunta puiden oksilta. Aurinkokin yritti paistaa ohuen pilviverhon takaa. Tiet olivat edelleen auraamatta ja hiekoittamatta.

Aloitin potkuttelun maastolenkkareilla, mutta otin piikarit reppuun mukaan. Lenkkareilla potku piti lumella kohtalaisen hyvin, mutta eteneminen oli aika tehottoman tuntuista ja vauhti oli verkkainen. Päästyäni Aulangolle päätin kokeilla potkuttelua myös piikkareiden kanssa. Astinlaudan suuret reiät ja piikkareiden 12 mm piikit eivät ensikuulemalta ole järkevä yhdistelmä. Varovainen aloitus olisi siis tarpeen, jotta en tekisi mitään tyhmiä virheitä.
 
Tarkkaavaisuutta ja keskittymistä totutteluun todella tarvittiin. Paras vaihtoehto tekniikaksi piikkareiden kanssa taitaa olla pieni hyppyvaihto. Jalan kierto ulospäin kantapäällä vielä onnistuu, mutta päkiällä kierto on lähes mahdotonta. Piikkareiden kanssa pito on tietenkin erinomainen ja potkuun tuli kummasti vauhtia ja tehoa lisää.
 
Aluksi tein tunnustellen rauhallisia vetoja välillä pysähtyen hieman rentouttamaan jalkalihaksia. Pysähdys siksi, että vältin seisomista astinlaudalla molemmin jaloin. Jalathan ovat silloin reilusti vinossa menosuuntaan nähden. Opetellaan yksi asia kerrallaan ja hankitaan ensin varmuutta hyppyvaihtoon. Crossarin korkeahko astinlauta ja pitävä piikkarin potku tekivät jokaisesta vedosta uskomattoman tehokkaan suorituksen.

Vähitellen rohkaistun tekemään yhä laajempaa potkua ja syvempää tukijalan kyykkyä. Lenkin loppuvaiheessa uskalsin jo vaihtaa sokkona ja se alkoi tuntua varsin luontevalta piikkareiden kanssa. Potkusarjatkin lyhenivät lenkin edistyessa 6-8 potkusta normaaliin 4-5 potkuun per sarja. Potkuttelin pienet mäennyppylät sujuvasti ylös asti. Pahoilta virheiltä vältyin tällä kertaa, joskin kerran hyppy sattui liiaksi laudan reunalle. Myöskään seisominen aivan laudan keskellä ei tuntunut mukavalta.

Reidet ja peppu hieman paleltuivat retken aikana. Olisi pitänyt pukea yhdet lisähousut päälihousujen alle. Ylävartalossa minulla oli urheilukerrasto, fleecepusero ja hengittävä tuulitakki. Päässäni oli tällä kertaa Spectran tiivis talvipäähine kypärän alla. Käsissä ohuet, vuorittomat nahkahanskat, joilla saa hyvän otteen ohjaustankoon. Muuten pukeutuminen lenkille oli aika sopiva. Kehosta poistuva lämpö näyttää aina jäätyvän takin ulkokerrokseen.  

Potkuttelu kesti kaikkiaan 1h 45 min ja matkaa kertyi noin 12 km. Kotona sain lämmitellä parin vaatekerran alla pienen tovin ennen kuin keho kunnolla lämpeni. Retken päätteeksi nautin ison pitsan ja pari kuppia kahvia.

Lenkillä kuuntelin musiikkia ipodista. Soitin hieman tuntui hyytyvän pakkasessa ja jouduin vaihtamaan soittimeen toiset kuulokkeet kesken matkan. Tällä kertaa en poikennut mihinkään tauolle, enkä nauttinut vettäkään lenkin aikana.

Vieläkin olen hämmästynyt siitä, kuinka mielekkäältä ja tehokkaalta lenkki tuntui. Siitä onkin kulunut aikaa todella kauan, kun lenkillä on ollut näin riemukkaan loistavat tunnelmat. Suorituksen teho tuntui niin lenkin aikana kuin lihasten mukavana rasituksena seuraavina päivinä. Kun saan talvipotkuttelut Crossarilla sujumaan, en luultavasti kaipaa potkukelkkaa ollenkaan. Kaupunkioloihin rullailu pyörien päällä sopii paremmin kuin hyvin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: