Potkua kuntoon

Potkuttelua sykkeen ohjauksella

Posted on: 14.08.2010

Loman vuoksi sainkin viettää lauantain aamupäivän kuntoillen, kun kävin kaupungilla edellisenä päivänä. Päätin tehdä tasaisen ja rauhallisen lenkin sykerajojen ohjauksella. Rauhallinen potkuttelu on minulle ollut aina vaikeaa, vaikka peruskuntoakin löytyisi riittävästi. Luonteelleni sopii paremmin reipas ja raju eteneminen, mikä on varmasti monen kuntoilijan perusvirhe. Minä haluan kehittyä potkuttelijana ja nyt opetellaan rasittamaan kehoa maltillisesti, harjoitusten tehoa vaihdellen. Ensin edetään hiljaa ja sitten etsitään myös vauhtia ja tehoa lisää. Tämä kaava sopii tietenkin noudatettavaksi kaikkiin lajeihin.

Sykemittari siis päälle, Classic tallista ja maantielle. Päätin pysytellä melko tasaisilla kaduilla, jotta syke pysyisi potkujen aikana rajojen sisällä. Aina muutamia mäkiä reitiltä löytyy ja syke nousee hieman yli rajojen, mutta ei liikaa. Eteneminen oli miellyttävää melko lämpöisessä ilmassa. Lenkin lopussa tuuli yltyi ennustaen sateen alkua. Ehdin kuitenkin kotiin ennen sitä.

Sykerajan päätin pitää selvästi aerobisella alueella, 155-125. Lenkin alussa oli rauhallinen lämmittely ja lopussa jäähdyttely kävellen mäkeä ylös – molemmat noin 10 minuuttia. Matkaa kertyi 20 km ja harjoitukseen kului aikaa 1h 34 min. Keskisyke mahtavat 138 ja kulutus 784 kcal, josta 40 % rasvaa. Maksimisyke noin 162.

Harjoitus onnistui todella erinomaisesti ja lenkin jälkeen olotila oli mukava ja hyvävoimainen. Kerrassaan hieno homma. Tämä on varmasti se taso, jolla jaksaisin potkutella myös pitkään, aina vaan eteenpäin, seuraavan mutkan taakse, kauas horisonttia päin…..

Mainokset

4 vastausta to "Potkuttelua sykkeen ohjauksella"

Sopivan pienten sykkeiden pitäminen on hankalaa. Minulla max 135 keskisyke, mitä personal trainer jaksaa kehottaa pitämään, onnistuu oikeastaan ainoastaan pyöräilemällä. Hyvä syy polkea pitkin Kyrönjoen vartta. 🙂

Potkuttelussa kun ei ole edes niitä vaihteita helpottamassa etenemistä, niin olen tästä harjoituksesta todella mielissäni. Ehkäpä kuntokin on taas parantunut ihan huomaamatta, kun pystyn potkuttelemaan taas säännöllisesti.

Potkuttelun syke on todella myös vaihtelevaa rasituksen mukaan – aivan kuin tekisi pitkiä intervalleja. Sykevaihtelu taisi olla 110-162 varsinaisen harjoituksen aikana.

Tässä lajilla on tämä sykeohjaus todella mielekästä, kun kyseessä on fyysisesti kaikkein rankin laji. Lenkistä jäi niin hieno fiilis myös koko sunnuntaille, että minulla oli häiritseviä potkuajatuksia koko päivän. Haikailin kuin alkoholisti sen seuraavan ryypyn perään. Montakohan kertaa nousin arvioimaan lihasten väsymistasoa, jos lenkki olisi vaikka mahdollinen.

Nimimerkillä ”Minä olen Potkupami ja olen potkuholisti”

Kyllä sitä tosiaan haikailee lenkille. Huomasin eilen töistä ajellessa, että kadehdin aivan suoraan polkupyöräilijöitä, jotka olivat selvästi ajamassa pitkää lenkkiä ja minä raukka istuin autossa. Ihan väärin! Lenkille on päästävä polkupyörällä tai jalan, kunhan vaan jotenkin. 🙂

Outi, endorfiinit ovat vaarallisinta huumetta. Varo vain, mihin ne sinutkin lopulta johtavat ;D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: