Potkua kuntoon

D82 – Vire alkaa löytyä

Posted on: 23.09.2010

Ehkä on viisasta pitääkin projektien välillä hieman pitempää taukoa, jotta mieli saa hieman lepoa kehonmuutoksen jälkeen. Lepoaikana kerätään uutta virtaa seuraavaan koitokseen ja samalla ehkä voidaan ”nautiskella” perusteellisemmin saavutetuista tuloksista. Parhaan terän alkupäivinä vei toki osaltaan lievä flunssa.

Nyt alkaa taas oikeanlainen vire hiljalleen tulla esiin. Osittain myös siksi, että kävelytreenit sujuvat mallikkaalla tavalla. Kevään jälkeen syksy on minulle se toiseksi tärkein vuodenaika upeine väreineen. On aina hienoa kävellä pirteässä ja värikkäässä maisemassa. Syksyllä saamme nauttia myös upeista aamu- ja iltaruskoista.

Kuntoa kävelemällä?

Vajaan 2 viikon ajan olen vähittäin totuttanut kehoa kävelyn rasituksiin. Olen malttanut edetä rauhallisesti ja pitää lenkit riittävän lyhyinä ja keveinä. En vielä liiaksi prässää kehoa ponnistelemaan eteenpäin.

Varsinainen kuntokävely on kyllä jännä asia. Aina nämä valmentajat ja testauspäälliköt muistavat vähätellä kävelyn vaikutuksia. Toisaalta ihmiset saattavat yleensä kävelläkin liian laiskasti, vaikka siitäkin toki on omat hyötynsä ainakin muiden lajien ohella.

Kävely on tekniikkalaji, joka vaatii monipuolista lihasvoimaa yhdistettynä kestävyyteen. Monen kuntoilijan kokemat liian alhaiset sykkeetkin saadan erittäin helposti nousemaan, kun kävelijä aktivoi jalkojen lihasten lisäksi myös ylä- ja keskivartalon lihakset. Näin kuntokävelystä saadaankin yllättävän vaativa ja raskas laji, jolloin anaerobisetkaan sykkeet eivät ole mahdottomia. Lihasten kestävyyskunto ei rajoitu vain kehon suuriin lihaksiin, vaan lihastyö ulottuu myös pienimpiin lihaksiin nilkassa ja pohkeissa sekä kyljissä ja olkavarsissa.

Lähdenkö lentoon?

Kuntokävely on tavallaan ensimmäinen laji, johon voin sanoa kehittäneeni intohimon. Tämä ajoittui minun kohdallani vuosituhannen vaihteeseen. Kävelyssä on jotain todella kiehtovaa. Koko vartalo saa liikuntaa ja mieli voi harhailla omia polkujaan. Tässä laji, johon voi erittäin helposti yhdistää myös henkistä mietiskelyä. Tämän ovat monet filosofit huomanneet tuhansien vuosien aikana.

Oma kävelytekniikkani on vielä ruosteessa, mutta muutamia onnistuneita askeleita olen jo lenkeilläni tapaillut. Kun askel alkaa rullata riittävän reippaasti ja rytmikkäästi, tuntee nousevansa lentoon – aivan kuin painovoima hivenen heikkenisi. Ehkäpä tämä tunne johtuu siitä, kun kokoaikainen maakontakti lyhenee tai katoaa kokonaan.

Tällä hetkellä joudun vielä aktiivisesti ajattelemaan askeleen suoritusta. Liike lähtee polven koukistumisesta saman puolen lantion laskeutuessa alaspäin. Hetken päästä sääri ojennetaan eteenpäin valmiiksi kantakosketusta varten. Samaan aikaan toinen jalkaa työntää kehoa ponnekkaasti eteenpäin koko raajan ja pakaran mitalla. Ylä- ja keskivartalo tietenkin osaltaa vauhdittaa ja tukee vartalon kiertoa ja askelta eteenpäin.

Sitten kun tekniikka sujuu itsestään, voin päästää mielenikin vapaasti lentoon tai toisaalta sulkea ehkä hetkeksi silmäni ja nautiskella kehon aistimuksista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: