Potkua kuntoon

Archive for marraskuu 2010

Iltalenkki oli varsin mukava. Minulla oli tosin aivan liikaa päällä ja siksi kävelin melko tavanomaista vauhtia. Icebugeissa oli erinomainen pito, mutta sauvat lipsuivat koko ajan. Tätä minä inhoan. Positiivinen seikka näissä kengissä on se, että ne ovat erittäin väljät ja tilavat. Vaikka ostin yhtä kokoa pienemmät kengät normaaleihin lenkkareihin nähden, mahtuisi näihinkin vielä yksi lisäsukka. Kengät olivat lämpöiset ja ihan mukavat jalkaan. Kiristin nauhoja kääntöpaikassa reilusti, kun mitää erikoisia ongelmia ei ilmennyt.

Ensimmäisen kävelyn jälkeen kaikki nastat ovat tallella. Kävelylle tuli mittaa noin 8 km ja aikaa kului 1h 15 min. Vanajavesi oli muuten jo jäässä. Erittäin tasainen, peilikirkas jääkansi vain kiilteli illan valoissa. Polut olisivat myös erinomaisessa potkukunnossa ainakin potkulaudalle.

Mainokset

Kesällä joutui taas lisää vanhoja kenkiä roskikseen kuluneiden vuorien tai rikkinäisten saumojen takia. Monta vuotta hyvin palvelleet talvi-maastokengät olivat poistettujen joukossa. Näiden kenkien mittojen mukaan olen ostanut mm. sparkkoset eli potkutteluun tarkoitetut jääraudat.

Viime lauantai ostin itselleni uudet goretex lenkkarit, jotka ovat merkiltään Icebug Creek BUGrip. Icebugithan ovat ne kengät, joissa on nastoitus valmiina. Tämä malli on tarkoitettu lähinnä kävelykengäksi, mutta aion kokeilla myös potkuttelua läheisillä poluilla. Tänään olisi tarkoitus kokeilla kenkiä ensimmäisen kerran ulkona pienen kävelylenkin ajan. Sparkkoset ovat muuten hukassa, joten vaatekomeron siivousta pitää jatkaa taas hylly kerrallaan ;D

Uusia potkupiikkareitani ehdin testata muutaman kerran viime talvena. Pakko oli ostaa tilavammat popot, kun edellinen malli tuntui jalkoihin liian pieneltä. Goldhammer pesispiikkari tuntui muuten hyvältä, mutta piikkarien pesät tuntuivat aika ikävästi jalkapohjaan. Lauantaina ostin myös paksuhkot lisäpohjalliset piikkareihin. Lisäpohjallinen tuntui riittävälta avulta, jos nyt sain olohuoneen matolla seistessäni oikeanlaisen vaikutelman. Piikkarit ovat reilua miesten kokoa, joten pohjallinen mahtui hienosti vielä kengän sisään. Nyt on valmiudet talvipotkutteluun taas olemassa, kun vain saadaan täti ylös, ulos ja pihalle.

  • Goldhammer pesispiikkari
  • Sparkkonen -jääraudat
  • Icebug -maastokenkä
  • vaihtoehtona vielä Nike Pegasus talvilenkkari, jos jääraudat eivät sovi edellisiin

Viime aikoina olen kovasti koettanut muistella, mitä musiikkia sitä tulikaan kuunneltua nuorena? Jossain blogissa kyseltiinkin, että mikä oli ensimmäinen idoli? Selvää muistikuvaa ei minulla ole, kun en ole juuri säilytellyt mitään vanhoja juttuja.

Minun nuoruudessani, joka alkoi siis 70-luvulla oli pääasiallinen musiikin kuuntelulähde LP-levy. Se on siis se iso levy, jota soitetaan levysoittimella ;D Erittäin tärkeä taiteellinen elementti levyissä oli levyn kuvitus. Vaikka artistin tai bändin nimi olisi hieman painunut unholaan, muistan levyn kannen nähdessäni kuunnelleeni tätä musiikkia. Kuvamuisti on siis oikein vahva. On tosi hauskaa, kun iTunes julkaisee myös vanhoja levyjä alkuperäisellä kansikuvituksilla. Vanhojen levyjen aarteita on aina hauska selailla. Kaikki bändit eivät toki oikein ole kestäneet aikaa, mutta ne todelliset klassikothan porskuttavat edelleen.

Vanhempien sisarusteni valveutuneella avustuksella musiikkimakuni oli varhaismurrosiässä ehkä hieman poikkeava luokkakavereihini verrattuna. En muista, että meillä olisi juurikaan kuunneltu minkäänlaista poppia (eikä varmasti kuunnella jatkossakaan). Annoin yleensä veljelleni c-kasetin ja pyysin äänittämään jonkin mukavan kokoelman. Aina oli mukana jotain hienoja yllätyksiä, kun antoi veikalle vapaat kädet.

Miksi tämä kirjoitus juuri nyt? Viime aikojen suosikkidokumentit tai elokuvat ovat olleet musiikkiaiheisia, joita olen katsonut jo kolme kertaa. Vieläkään en ole malttanut näitä digiboxilta poistaa. Aina tekee mieli katsoa vielä kerran.

Ensimmäinen elokuva kertoo tuon varhaisnuoruuden eräästä bändistä. Ilmeisesti bändi oli myös Suomessa erittäin suosittu, koska levyt tavoittivat myös tämän hämäläisen tuppukylän. Kyseessä on Oil City Confidential – Dr. Feelgood. Elokuva on koostettu hienosti osittain kuvitteellisen juonen avulla käyttäen apuna vanhoja rikosfilmejä.

Täytyy sanoa, että Wilkossa on vieläkin enemmän karismaa kuin monessa nykypäivän starassa. Tämänkertainen esityskierros on kai Teemalla jo ohi. Katsokaa tämä ihmeessä, kun tilaisuus seuraavan kerran osuu kohdalle.

Toinen dokumentti käsittelee tietenkin raskasta rockia – Metal: A Headbanger Journey. Tämä dokumentti vaikuttaa kieltämättä hieman suppealta, mutta on toki aika mielenkiintoinen katsaus metallin historiaan. Näitä kahta elokuvaa täydentää mukavasti suomalaisen musiikin sarja Teemalla.

Lisää aiheesta:

Ensi sunnuntaina järjestetään jälleen maailman suurin sisäsoudun kilpailu British Indoor Rowing Championship. Soutu on varmasti yksi brittien valtalajeja ja siksi on luonnollista, että harrastuspohja on erittäin laaja koko kansan keskuudessa. Lisäksi useimmat ”maakunnat” järjestävät omat mestaruuskilpailunsa. Osanottajia tulee toki muistakin maista ja mukana on pieni joukkue myös Suomesta ja ainakin yhdessä sarjassa on viime vuoden voitto puolustettavana. Hienoa.

Kisaan on ilmoittautunut yli 2000 osanottajaa ja soutulaitteita on paikalla kaikkiaan 200 kpl  kilpailijoiden käytössä. Birc on suurin sisätiloissa järjestettävä urheilutapahtuma Britanniassa.

Jostain syystä en saa nyt laitettua linkkejä, joten tässä vain osote kopioitavaksi selaimeen: http://concept2.co.uk/birc/

Suomalaisten arvokisat pidetään pääasiassa keväällä. Jotain tapahtumaa olisi kiva mennä katsomaan: http://www.finnrowing.com/fi/soutu/kilpailukalenteri.php

Tulipa vihdoin kokeiltua myös zumbaa. Tämä tuli itsellenikin hieman yllätyksenä, sillä olin etukäteen suunnitellut harjoittelevani aivan muuta. Sattumalta tunti oli alkamassa sopivasti saavuttuani salille ja itse tunnin ohjaajakin sattui olemaan ”tiskin takana”. Mukaan ottamani varusteet sopisivat myös tanssiin, joten rohkeasti vain mukaan.

Otin tunnin melko rauhallisesti näin ensimmäisellä kerralla. Nykyinen kunto riitti aivan hyvin tunnin tanssimiseen, vaikka toinen kantapää hieman jomotteli tunnin jälkeen. Kai minulla ihan kivaakin oli, vaikka en suoranaisesti riemusta hihkunutkaan. Tämän ensimmäisen kokemuksen perusteella en jäänyt koukkuun, vaikka ohjaajakin siitä useaan otteeseen varoitteli. Askelkuviot olivat mielestäni hieman liiankin yksinkertaisia ja yksitoikkoisia, eikä musiikkikaan aina ”napannut”.

Positiivista oli se, että kantapäät todella kestävät jo aika kiihkeääkin liikehdintää pidemmän aikaa. Voin siis ottaa tästä lähtien ryhmäliikuntaakin huoletta mukaan. Tanssi tuo mukavaa vaihtelua ja vahvistaa esim. selkää ja keskivartaloa hieman eri tavalla kuin muut liikuntalajit. Toisaalta mm. bodystep soveltuisi juuri minulle erinomaisesti talviharjoitteluun.

Tämän viikon teema on ollut käyttää omaa energia – kävele, käytä portaita. Näin oma kunto kasvaa ja energiaakin säästyy. Minä saan kävellä portaita niin töissä kuin kotonakin, sillä hissiä ei ole ollenkaan.

Olen osallistunut teemaviikkoon treenaamalla portaissa, koska mieleisin harjoitteeni tehdäänkin siellä. Kaksi kertaa viikossa olen tehnyt yhden jalan porrasnousuja, vapaa jalka ylös nostaen. Nostan jalan kahden portaan korkeudelle, jolloin reisi on vaakasuorassa. Tästä suoritetaan hallittu nousu ylös ja liikkeen loppuvaiheessa nostetaan vapaa jalka koukkuun eteen. Liike suoritetaan hallitusti, keskivartalo tiukkana. Kehittää toki jalkavoimia, mutta se on erinomainen parantamaan tasapainoa ja kehonhallintaa potkunomaisessa liikkeessä.

  • Porrasnousut yhdellä jalalla – 2 x 10, molemmat jalat vuorotellen

Täytyypä pistää Crossari vähitellen kuntoon, jotta pääsee luontoonkin potkimaan ;D Oheiselta videolta löytyi tämä sama liike, mutta minä teen sitä hieman rauhallisempaan tahtiin.

Tässä vielä toinen mallivideo, jossa on hieman vaativampi versio liikkeestä. Ei tämä nyt niin vaikea liike ole. Tarkka toki pitää olla, ettei sählää askelissa ja putoa laatikon päältä.

Jahas, marraskuutakin on eletty kohta viikko. Eipä tässä mitään kiireellä kerrottavaa ole tapahtunut – tavallista arkea vain. Loppuvuoden ajan pitää toki keskittyä edelleen huushollin järjestelyyn. Aion vieläkin toimittaa kirpparille ehjää tavaraa, josta olisi iloa muille. Toisaalta pitää taas järjestellä kesäharrasteiden tavarat kaappeihin ja kaivella talvivarusteita valmiiksi esiin. Tämä on tätä tavallista vuodenkierrosta johtuvaa touhua. Tällä hetkellä aivan tuntematon ulkopuolinen saattaisi luulla, että asunto on kokonaisen pyöräilyjoukkueen majapaikka.

Jostain lehdestä muistan lukeneeni, että muhkeat kaulahuivit ovat tänä talvena muotia. Nyt on oikea aika ottaa esiin ne viime talvena neulomani huivit  ja viimeistellä ne valmiiksi. Voisin myös jatkaa keskeneräisen, valkoisen pitsihuivin neulontaa. Tämä malli on ollut mielestäni niin hieno (ja monimutkainen), että siitä voisi tehdä useammankin huivin eri väreissä. Minulla kutominen on aina hieman kausittaista. Innostun siitäkin aina niin kovasti, että kädet ja hartiat on lopulta aivan kipeät ja rasittuneet. Saattaisin innostua ottamaan myös ompelukoneen esiin ja tehdä hieman tilkkutöitä. Ikuisuusprojektini täydellisestä kauppakassista on edelleen toteuttamatta. Kaappini ovat niin täynnä käyttämättömiä kankaita, että käsityölangat eivät sitten mahdu mihinkään.

Nenäpäivästä nälkäpäivä

Tämän jutun ”loppukevennyksenä” voinkin mainita, että unohdin tänään eväät kotiin. Tätä ei olekaan sattunut pitkään aikaan. Nyt täytyy vain koluta kaikki kaappien kätköt ja koettaa löytää jotain syötävää ravinnoksi. Valikoimasta löytyy ainakin näkkileipää, pähkinöitä ja ananassäilykettä sekä yksi pullo proteiinijuomaa ja tietenkin kahvia.

Kotimatkasta tulee varmasti mielenkiintoinen.