Kuulostellaan olotilaa

Koko päivän on ollut hiukan omituinen olotila. Enteileekö jonkin sairauden ilmestymistä? Päätä ja niskaa on särkenyt ja välillä on ollut hiukan paha olo. Parhaimmassa tapauksessa lienee vain migreenikohtaus, josta kärsin ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Tänään minun piti kuitenkin mennä suoraan töistä salille. Jätän kuitenkin treenivaatteet töihin ja menen kiltisti suoraan kotiin.

Liikunnat vko 45

Maanantai:
kävely 3 km ja 37 min

Tiistai:
lepoa

Keskiviikko:
kävely 3 km ja 34 min

Torstai:
soutua 7,8 km ja 49 min

Perjantai:
kävelyä 3 km ja 34 min

Lauantai:
lepoa

Sunnuntai:
potkuttelu 11,2 km ja 52 min

Koiralle myös liikuntaa

 

Rauhallinen soutu ja intervallit

Torstaina olin jälleen salilla. Ensin oli keskustelua Ohjaajan kanssa ja uuden saliohjelman teko. Kävimme yhdessä läpi ohjelman uudet liikkeet, jotta suoritustekniikka tapahtuisi oikein. Uuden ohjelman harjoittelun voin aloittaa ensi viikolla.

Sitten olinkin vapaa siirtymään soutulaitteiden luokse. Vuorossa oli pitkä, rauhallinen soutu matalalla sykkeellä. Päätin valita matkaksi 5000 metriä ja vastusta laskin yhdellä eli 4. Tämäkin soutu sujui vallan erinomaisesti. Pidin vauhdin tasaisena ja syke pysyi hyvin tavoitealueella.

Tämä jälkeen oli vielä reilusti harjoitusaikaa ja päätin tehdä vielä intervalleja kovemmalla teholla. Tilaisuus tehoharjoittelulle on varsin hyvä, sillä olen liikkunut varsin kevyesti tämän viikon. Valitsin sykemittariin tehokkaamman sykealueen ja valitsin soutulaitteesta valmiin ohjelman – soutua 1.40 min ja lepo 20 sekuntia, 5. lepo 2 min. Tein tämän 8 kertaa ja pidin vetojen aikana melko reipasta tahtia. Tässä harjoituksessa vastus oli 5. Tämänkin harjoituksen jaksoin viedä sitkeästi läpi, vaikka viimeinen 30 sekuntia oli aina raskasta sykkeen noustessa noin 160 seutuville.

• soutua 5000 m, aika 28.39,3, keskinop. 2.51,9, keskisyke 138
• soutua 2809 m, aika 17.40, keskisyke 148
• kulutusta mittarin mukaan 458 kcal

 

Viikonloppu potkutellen

Lauantaina päätin laittaa Cross Maxin käyttökuntoon ja tehdä pienen testilenkin. Pientä päänvaivaa tuotti se, mitä pistetään päälle - ulkona ilma on pakkasen puolella. Alle ensin urheilukerrasto, toinen kerros trikoot ja Spectran lämmin pyöräilytakki. Päälikerros tuulihousut ja Drymax-takki. Päähän vielä buff-huivi, jalkaan vielä mustat kävelylenkkarit ja käsiin ohuet hansikkaat.

Sitten vain jalkapumpun kanssa pyöräsuojaan. Mukaan ottamani avain ei vain mennyt vaijerin lukkoon. Ei muuta kuin takaisin yläkertaan ja mukaan kaikki aivaimet, mitä laatikosta löytyi. Lisäksi tempaisin mukaan vielä kikkarin etukorin, johon kuuluu sangallinen laukku. Ei sopinut yksikään avain vieläkään lukkoon. Ei auttanut muu kuin pumputa renkaat niillä sijoillaan ja palata toisen kerran yläkertaan. Nyt tempaisin koko laatikon sijoiltaan ja rupesin järjestelmällisesti nostelemaan tavaroita syrjään. Yhdet avaimet vielä löytyivät – nämä ne pitää olla.

Tässä vaiheessa olin aivan kuumissani ja yltäpäältä hiessä rampatessani täysissä varusteissa rappuja edestakaisin. Onneksi avain jo sopi ja pääsin vihdoin ulkoilmaan. Päätin kiertää mutkan kautta läheiselle ostoskeskukselle. Onpa kivaa potkutella taas pienen tauon jälkeen. Potkut sujuvat mukavasti kuin ei taukoa olisi ollutkaan ja matka sujuu mukavasti. Metsäpolulla liukkaat lehdet välillä liukuvat jalan alta, mutta muuten tiet ovat kuivat ja erinomaisessa kunnossa.

Lauantaina matkaa kertyy 6,5 km ja 28 minuuttia.

Sunnuntaina lähdin jo hieman aikaisemmin liikkeelle, kun aurinko näytti paistavan houkuttelevasti. Tällä kertaa vaihdoin päälitakin hengittävämpään ulkoilutakkiin ja jalkineina päätin kokeilla Kuoman ohutpohjaisia kävelykenkiä. Etukorin vaihdoin reppuun ja nappasin vielä kamerankin mukaan. Tarkoitus oli lähteä potkuttelemaan rauhallisesti minne nokka näyttää.

Lähdin kiertämään kaupunginpuiston rantareittiä vastapäivään. Kuoman jalkineet toimivat erinomaisesti. Kengän pohja on riittävän jäykkä ja taipuu vasta päkiän kohdalta. Pohja on ohut ja pitävä ja jalkaterä pystyy liikkumaan täysin vapaasti. Jalkine on niin kevyt aivan kuin kenkää ei jalassa olisikaan.

Innostuin tutkimaan Varikonniemen sokkeloisia polkuja hieman tarkemmin ja näpsimään valokuvia ympäristöstä. Polkujen pehmeät pinnat ovat märkien lehtien peitossa, mutta jatkan retkeäni oikein hyvillä mielin. Matkani etenemistä ei tällä kertaa rajoita mikään muu kuin oma kunto. Pieniä juomataukoja on pidettävä välillä hengityksen tasaamiseksi. Tämä ei haittaa. Ehtiihän siinä ihailla talvilevolle asettuvaa maisemaa. Lämmin aurinkoinen päivä on houkutellut runsaasti myös muita kulkijoita reitille, mutta pyöräilijöitä näkyi retken aikana vain yksi innokas polkija.

Aikaa myöten päädyin Aulangon kylpylään, jossa pidin pitkän tauon nauttien kahvia ja patonkia. Radanvarren reitin pinta oli vielä auringossa lämmennyt sen verran, että olin vyötäröä myöten kurassa. Yllättävän hyvin jaksoin potkutella melko tahmeilla alustoilla, Cross Maxin paksuilla maastorenkailla. Kylpylän perustamisen jälkeen on onneksi yksi paikka Aulangolla, jonne kurainen, hikinen ja punoittava kuntoilija tietää pääsevänsä virkistäytymään vuoden ympäri.

Lepotauon jälkeen jatkoin matkaa vielä Aulangonniemen polkuja pitkin eteenpäin. Yllättävää kuinka maisema voi muuttua eri kohdissa maastoa. Toisaalla näyttää vielä vihreältä ja aurinko paistaa, mutta varjoisissa lahdenpoukamissa aistii jo talven lähestymisen.

Hevosten tallomat polut tuovat aivan uuden elementin potkutteluun. Kavion jäljiltä jäätyneet polkujen pohjat ovat muhkuraisia ja epätasaisia. Cross Maxin joustava haarukka on nyt enemmän kuin tarpeen. Potkut sujuvat hyvin, mutta jatkuva tärinä tuntuu tukijalassa ja käsissä. Yllättävän hyvin tasapaino on pysynyt koko retken ajan jalkojen päällä eikä painu käsille niin kuin joskus aiemmin totutellessani Cross Maxiin. Potkutekniikka pysyy myös kasassa epätasaisesta alustasta huolimatta. Hyvä potkujalan saatto taakse ja tukijalalle kunnon askelkyykky, jolloin sääri pysyy pystysuorassa asennossa.

Kaupunginpuiston hiekkateiltä pääsen vihdoin asfaltille ja kierrän kaupungin halki vielä mukavan lenkin myötätuuli selkäni takana. Olen tässä vaiheessa mieluisasti yllättynyt, kuinka hyvin retki on sujunut. Pohjakunto ja lihasten kestävyys on paljon parempi kuin olisi odottanut. Pohjakunto on noussut muutamien kuukausien aikana ihan mukavasti. Sunnuntain retkelle tuli mittaa 20,6 km ja aikaa kului kaikkiaan 3 tuntia.